Vaikka mieli on iloinen, sitä on vaikea saada sanoiksi. Ja vielä vaikeampi julkisiksii sanoiksi.

En ole piiiiitkään aikaan tuntenut tällaista fiilistä, että nyt kaikki menee loistavasti. En tiedä olenko koskaan, tuskin. Omaan napaan tuojottaminen on minun mielestä välillä hyväksi. Minä ainakin olen oppinut sivuuttaman toisten mielipiteet, ainakin paremmin kuin ennen. Ja sekin jo vaikuttaa omaan fiilikseen. Pelkästään se, että on kesä, saa ihmiset iloisemmiksi. Mulla oli valitettavasti tällä viikolla ihan sellanen fiilis, että kesä oli jo meni. Loma loppui ja ulkona +15 astetta ja vettä sataa.

Vikana lomapäivänä kävin Helsingissä ja näin ihanan ystäväni. Käytiin Vallisaaressa, mielenkiintoinen paikka. Kenkät kannattaa valita hieman paremmin, kuin me, ei balleriinoja. Mutta onneksi kävelyreitit oli sellaiset, etti tarvinnut missään metsässä mennä, niin ei se sitten kauheesti haitannut. Tosin useamman kilometrin kävelyyn, ehkä vois mukavammat kengät olla paremmat. Väkisinkin tuli katsottua muiden kenkiä, ei oltu ainoat balleriinat oli yksi muukin.

Taas kerran tuli häpeäkseni huomattua, että historia ei ole ollut kiinnostuksen kohde peruskoulussa. Mielenkiintoista tietoa oli reitin varrella olevissa opaskylteissä. Pakko myöntää, että ne sodan aikaiset käytävät mihin saarella pääsi, oli aika pelottavia.

Oli kyllä tosi kivaa, kävellä rauhaksiin hyvässä seurassa. Muutama pieni sadekuurokaan ei meitä haitannut. Hyvässä seurassa maailma parantuu ja aika menee nopeasti. Melkein myöhästyttiin veneestä. Se ois voinut vähän alkaa ärsyttää, jos ois jouduttu tunti odottaa.

Suomen luonto on kaunis.