Jutut vähissä

Mitä mä kirjotan?! Nytkö ne jutut loppu?! Ei loppunut, inspiraatio on hieman hukassa. Aloin kännykällä kirjoittelemaan jo viikko sitten jotain höpinöitä messujen jälkeisessä fiiliksessä. Mutta en montaa lausetta saanut. Jos vähään aikaan ei ole mitään kirjoitellut, menee aina hetki jos toinenkin ennenkun pääsee taas vauhtiin. 

Sitä vauhtia odotellessa voin vaikka kertoa, että kaulahuivi on valmis. Viileämpiä kelejä odotellessa, että saan sen käyttöön. 

Lankaa meni kolme kerää. Ainakin pituutta on tarpeeksi. Kuvatahan en osaa sillai, että värit näyttäisi oikeilta. Vaalea on vaaleanpunainen ja tumma harmaanruskea.

"Tähti"-kokki

Ai miten niin tähti-kokki, koska mulla on hieno tähtikuvioinen essu. Sen kun vetäsee kaulaan ja solmiii satiininauhat selän taakse, tuntuu kun osaisi tehdäkin oikeasti tosi hyvää ruokaa.

Vapaapäivien vakkari homma mulla on laittaa ruokaa. Muuten en sitä kovinkaan paljon tee. Olen yleensä aina se, joka tulee viimeisenä kotiin töistä.
Kiva kokeilla ja soveltaa erilaisia ruokia. Olen vaan tosi huono kokeilemaan sellaisia reseptejä mihin tulee jotain "outoa". Nuukuus iskee melkein aina siinä kohtaa, kun pitäisi ostaa joku "erikoinen" mauste tai joku outo etikka.

Tänäänkin tein kauppalapun, mutta vaihdoin ruokaa matkalla, joten lapusta ei ollut mitään hyötyä. Muutama lisäaskel tuli kaupassa, kun en todellakaan ollut suunnitellut tarpeeksi tarkasti mitä ruokaan laitan.

Parhaalta ruoka näytti keskeneräisenä ja meinasin sellaiseksi jättääkin. Heitin sekaan loputkin ainekset. Kana oli siis kyseessä, sekaan sipulia ja paprikaa, cashew-pähkinöitä ja ananasta. Sitten muistin, että olin vähän saman tyylistä ennenkin tehnyt ja ananasmehu sai kastikkeesta vähän pahaa. Vähän sokeria ja suolaa sekaan, ni maku ei ollut niin hapan. En ole ennen sokeria ruuan laitossa käyttänyt, paitsi pulled porkissa. Kiitos miljoonien kokkiohjelmien, muistin sokerin tekevän jotain.... Joo se toimi, kannatti kokeilla.

Joulua odotellessa

Eilen pieni sekoaminen Prismassa. En tiedä kuinka kauan joulusuklaat on jo ollut hyllyssä, mutta minä näin ne eilen ensimmäisen kerran. Kaikkea uutta oli tullut. Namnam.

Hillitsin kuitenkin itseni ja ostin vain yhden Fazerin suklaalevyn. Se oli uusi winter edition, mantelia, karpaloa ja joulumaustetta. Joulumausteen huomasin vasta, kun laitoin ekan palan suuhun, en siis huomannut sitä lukiessani mitä suklaa sisältää. Se on kyllä jotenkin jännä ja jollainlailla inhottava fiilis, kun suuhun laittaessa kuvittelee jonkun maistuvan jollekin muulle, miltä se maistuu, Toinen talvimaku oli omenaa ja jotakin muuta sisältävää, sitä kokeillaan seuraavaksi. Ja Dumleja piparkakun makuisina. Joo olen hulluna suklaaseen.

Pidän vielä pari kuukautta joulujutut kaapissa, suklaata ei lasketa. Tai eihän tässä tarvitse niinkään kauan odottaa. Ensimmäisenä adventtina olen aina laittanut ne joulukoristeet mitä haluan ja niitä ei ole montaa.

Edelliset höpinät kuvina

Jos luit perjantai-illan höpinät, tiedät miksi tässä on tämmöiset kuvat.

Sain eilen huvin valmiiksi ja totesin, etten haluakaan siitä kolmion mallista. Aloitin alusta ja nyt tarvitsen ainakin yhden kerän lisää. Mutta hyvä siitä tulee.

Perjantai-ilta

Tekniikka ei ollut mun puolella. Otin kivat kuvat mun ihanasta herkkupöydästä. Ihan saan ittekseen fiilistellä Antti Tuiskua ja syödä herkkuja. Kerron ilman kuvia, mitä herkkuja mulla on. Kotimatkalla koukkasin kaupan kautta. Vähän Tuc-keksejä ja valkohomejuustoa. Toi Castellon white, se vaan on niin hyvää. En oo jostain syystä sitä syönyt varmaan vuoteen ja se on edelleen parasta. Ei oo liian vahvaa, mut kuitenkin on makua. Ja karkkia, Maraboun karkkipussi, missä on Daimia mukana. Namnam.

Oon päässyt vihreän teen makuun, mutta tommonen vähän kesympi versio, omenalla maustettu. Mun on saatava teeheni hunajaa, ei sokeria. Rakkaani piti mua vissiin vähän pöpinä yhtenä iltana, kun söin hunajaa suoraan purkista ja laitoin vähemmän teen sekaan. Oon kuitenkin koko ikäni syönyt melkein kaiken kanssa hunajaa. No okei en nyt ihan, mutta kyllä menee myös ruisleivän päällä. Hunaja on sellainen, minkä haluan olevan suomalaista, siitä en tingi.

On varmaan joka vuosi tehnyt uuden kaulaliinan. Niin teen myös tänä syksynä. Aloitin tänään ennen töitä, enkä ois millään malttanut lähteä töihin. Novitan Usva-lanka taitaa olla uutta tai mä en ainakaan oo huomannut aiemmin. Lanka on tosi pehmosta ja siitä tulee ihana iso lämmin huivi. Nuukuuksissani en ostanut uusia paksuja puikkoja. Puikot ohjeen mukaan pitäisi olla 8, mun paksuimmat taitaa olla 6 tai 7, mutta ne oli liian pienet. Mutta 8 virkkukoukku löyty ja löysimpä hyvän ohjeenkin. Yleensä mä en osaa mitään virkata ohjeiden mukaan, mutta nyt on tarpeeksi yksinkertainen. Tästäkin tekeleestä olisi ollut kuva, mutta...

Lämmikettä syksyyn

Virkkaustöiden opettelu ja mun hermot ei vaan sovi yhteen. Jos on helppo juttu sit menee, mut jos pitäisi jotain hienoja kuvioita ja koukeroita tehdä, niin ei tuu mitään. Ihan vaan perusjuttuja.

Melkein vuosi meni, että sain torkkupeiton valmiiksi, mutta tuli siitä hyvä. Viime talvena aloitin tekemällä ns. isoäidin neliöitä. Niitä virkkasin muiden käsitöiden ohella. Meinasi välillä iskeä epätoivo, ettei ne laput riitä ikinä. Mittana käytin Ikean torkkupeittoa. Vihdoin joskus keväällä olin saanut tarvittavan määrän kasaan. En arvannut kuinka paljon lankaa menee. Olen kyllä huomannut, että virkkaus vie enemmän lankaa, kuin neulominen. En ostanut peittoa varten yhtään kerää. Sain siskoltani useamman kerän, niistä tein myös muutamat sukat hänen perheelleen. Vähän käytetyt pipo ja kaulaliina sai myös uuden elämän. Lankoja oli vähän eripaksuisia, kerrosten määrää muuttamalla sain ruuduista saman kokoisia.

Lappujen sommittelu olikin yllättävän haastavaa. Ensimmäinen suunnitelma ei toiminut. Lopulta, kun järjestys oli hyvä, jouduin jättämään kaiken keskelle olohuonetta ja kulkuväylää. Pakko oli siis saada peitto valmiiksi mahdollisimman pian.

Toinen virkkaustyö olikin sitten paljon pienempi ja nopeampi. Löysin niin hyvät ohjeet kuvien kanssa, että ei voinut epäonnistua. Tein pienet tossut kaverin vauvalle. Ajattelin, jos nämä menee käyttöön alla on kuitenkin sukka, niin uskalsin tehdä tavallisesta villalankasta (7 veljestä), enkä vauva langasta.