Omppu

Aika vähäiselle on tainnut jäädä omenasato tänä vuonna. Äsken keittelin vähän mehua ja hilloa. En tosiaan saanut paljon omppuja ja osa niistä ehti mädäntyä pussiin. Täytyy kysellä jos jostain vielä saisi vähän lisää. Mehua haluasin vielä keitellä. Hilloa en välttis, ku on vielä vähän viime syksystä jäljellä.

En ole tämän päivän trendiin mehustimeen tutustunut. Ihan kattilassa mehuni keitin ja siitä samalla saan hillot. Saalis oli tosi pieni, mutta vähän maistiaisia. En tosin ole maistanut vielä.

Se tuoksu mikä koko asunnon valtaa omenoita keittäessä on kyllä ihan mieletön. Ensimmäisenä tuli mieleen sana, lumoava, mutta mielikuva siitä sanasta on huuhteluainemainos ja se ei nyt sovi tähän yhteyteen. No se nyt kuitenkin jäi päähän. Nyt äkkiä takaisin ihanaan omenen tuoksuun.
Vaikka kuinka joka puolella puhutaan puhtaista ja terveellisistä raaka-aineista. Mahdollisimman vähän pitäisi käyttää e-koodeja ja lisättyä sokeria. Itse kuitenkin laitoin hilloon pikkusen hillosokeria ja mehuun tavallista sokeria. Olisihan se ihan mahtavaa, jos kaiken tekisi "terveellisesti". Hilloon lisäsin myös kanelia. Omena ja kaneli vaan on pettämätön yhdistelmä.

Marjojen pakastus ja omppujen hilloksi ja mehuksi keittäminen onkin ainoita mitä olen säilömisessä onnistunut. Basilikaa kasvatan joka kesä. Loppukesästä aina mietin, mitähän tosta tekis ja mitenhän sen säilöis. Viime kesänä tein tosi hyvää pestoa ja sitten loput homehtu ja otti päähän niin paljon ettei mitään rajaa. Tänä vuonna en edes ajatellut, että mitään pestoa alkaisin edes tekemään. Googlasin vaihtoehtoja. Kuivattamalla ei voi homehtua. Osan lehdista kuivatin ja ne on nätisti purkissa. Osan laitoin öljyyn ohjeiden mukaan. Ja ne tietysti jo homehtu. En siis tee basilikasta mitään. Ensi keväänä voin taas laittaa siemenet kasvamaan, mutta jos muistais laittaa vaan vaikka puolet pussista. Täytyy varmaan seuraavaksi googlailla lähellä olevia Marttoje säilömiskursseja.

Parasta syksyssä

Kyllä keksin vaikean otsikon. Koulussa aina opettaja sanoi, että otsikko keksitään viimeisenä tekstiin sopivaksi. Täällä olen huomannut sen toimimattomaksi, koska se unohtuu laittaa, jos en siitä aloita. Voisin kirjoittaa pitkästi siitä, miksi en tykkää syksystä, mutta "ajatuksia asioista mistä tulee hyvä mieli".

Olen vaihtanut työmatkoille fillaroinnin kävelyyn. Omistan kyllä valon, mutta se ei valaise tietä tarpeeksi, niin en uskalla routavaurioiden pelossa ajella. Yksi loukkaava kaatuminen saa riittää.

Mutta ne hyvät asiat... Tykkään polttaa kynttilöitä. Vaikka on ollut suht lämmin syksy, olen aloittanut kynttilöiden polttamisen tunnelman vuoksi. Niistä tulee hyvä fiilis. Ei sen takia, että moni ne liittää romantiikkaan. Minä yhdistän kynttilät kaikinpuolin kivaan oloon. Ihan sama mitä mies sanoo ja naureskelee. Eilen taas tuli huomattua, miten miehet ajattelee niin erilailla.

Meillä on ollut estetiikkaa hyvin paljon esillä ja siitä on tullut osittain vitsi. Jos haluan jonkun miellyttävän omaa silmää, ihan vaan jonkun käytännön asian esim. laudeliina. Jos se on mielestäni väärän värinen, se häiritsee, ei ole niin kiva saunoa. Mieshän ei sitä tajua, "se on vaan perseenalusta". Yritin vääntää asiaa rautalangasta ja keksin mielestäni hyvän esimerkin. "Miksi seuraat jalkapalloa ja jääkiekkoa?" Sain siihen vastakysymyksen "Jos on kaksi siideriä, toinen pahaa ja hienossa tölkissä ja toinen hyvää ja tosi rumassa tölkissä, kumman valitset?" Ei voi verrata, koska voin kaataa siiderin tuoppiin tai lasiin. Voitin.
Yritin jatkaa... Jos lempijoukkue voittaa siitä tulee hyvä mieli, jos laudeliina on miellyttävän värinen siitä tulee hyvä mieli. Kyllä rakkaani lopulta tajusi mitä asialla hain takaa, mutta vaikeeta se tuntui olevan. Mistä tulee hyvä mieli? Miehet....

Kävin hakemassa omppuja kaveriltani. Työvuoroista johtuen ne on ollut muutaman päivän terasilla. Toivottavasti saan niistä edes vähän mehua keiteltyä, ettei ole kerennyt mennä huonoksi. Viime syksynä ekan kerran tein omenoista jotain muutakin, kuin piirakkaa. Eka kattila silloin palo tietysti pohjaan. Ja eka pullo mehua oli varsinaista tiivistettä.

Eilen töistä tullessa kävin kaupasta hakemassa vanijakastiketta, koska niin pyydettiin. Jälkkäriksi oli omena-kaurapaistosta, sitä olin itsekin ajatellut tehdä, taisin ääneenkin mainita. Ai vitsit, se oli niin hyvää, super makeeta, mutta hyvää. Pisteet rakkaalleni, joka ei tykkää leipoa eikä sitä hommaa teekään, kuin ehkä kerran kolmessa vuodessa.

Kokeileva keittiö

Kukkakaali on yksi lemppareista, aina ollut. Välillä se narskuna hampaissa tuntuu yhtä ikävälle, kuin liidun vinkuminen liitutaulua vasten. Ajatuskin saa kylmät väreet.

Kukkakaali-sulatejuustokeitto, kukkakaaligratiini...mitä näitä nyt on. Tekisin useammin jos vain joku muukin tässä taloudessa niitä söisi.

Uusin kukkakaali kokeilu. MeNaiset oli tehnyt niin hyvän otsikon nettiin, että pakkohan sitä oli kokeilla. 

"nyt löytyi haastaja chicken wingseille!"

Tykkään wingseistä ja kukkakaalista. 

Kukkakaalin vaan taikinakuori rasvassa paistettuna. Ensin oli pikkasen liian vähän chili-kastiketta taikinassa ja se oli ehkä liian löysää. Kukkakaali pienemmiksi kukinnoiksi ja taikinassa pyörittelyn jälkeen rasvaan tirisemään. Rasvakeittimestä lähtee niin järkky haju, että se on todella harvoin käytössä, kesällä pihalla.

No siellä ne pallerot sitten paistui.

Kuumana tarpeeksi chilillä ne oli ihan jees. Mutta sitten, kun ne oli jäähtynyt. Hyi, yök, en syö. Kypsennetty jäähtynyt kukkakaali, ei varmaan tarvii muuta sanoa. En sentään koko kukkakaalia tähän tuhlannut.

Siinä kohtaa, kun rakkaani tuli kotiin kaikki oli jo ihan jäähtynyt. Tarkoituksella jätin hänelle maistiaisia. Hän ei tykkää kukkakaalista, mutta tiesin hänen haluavan kuitenkin maistaa. Varoitin, että ne on oikeesti tosi pahoja.

Ne on nyt testattu, eikä tarvii toista kertaa. Tiedän ainakin miten saa hyvän taikinakuoren, jos jotain rasvassa paistaa.

kanamuna

vehnäjauhoja

vettä

chili-kastiketta

Sukkien uusi elämä

Koko ikäni olen tykännyt neuloa. Sukkia, lapasia, paitoja, kaulaliinoja...

Ensin teen ja sitten purkaan ja sitten taas teen. En ole ikinä kauheasti tykännyt ohjeista, en jaksa perehtyä niihin. Monesti on eri paksuinen lanka ja sitten ei silmukat ja kuviot täsmää ja koosta ei tule ollenkaan oikea. 

Katselen ohjeita ja kuvia ja sitten teen jutut omasta päästä. Jos ei onnistu sitten taas purkaan ja teen tai vaihdan mallia.

Viime talvena tein ihanasta pehmeästä muistaakseni bambua ja villaa sisältävästä langasta pitkät sukat, ylipolven ylettyvät. Ei niitä tullut kuitenkaan käytettyä yhtä kertaa enempää. Siinä vaiheessa, kun ei ole käyttökertoja tuon enempää eikä pesujakaan, voi sukat vielä purkaa.

Nyt täytyy tehdä vielä toisesta sukasta parit näille sukille. Pinkki pitsisenä ja musta kuviollisena tai palmikollisena. Nää mahtuu hyvin kaikkiin talvikenkiin, koska on niin ohuet.

Neulonta on niin kivaa, se on ihan mun juttu. Puikot heiluu melkein joka ilta tv:tä katsoessa.

Pieniä iloja

Eilen lähti hiuksista pituutta noin 20cm. Useamman vuoden ne onkin kasvanut. 

Ja voi apua kuinka suuri vaikutus. Ihan ku oisin tapahtunut jotain tosi suurta.

No olihan tää suuri juttu, kun mieskin huomasi. Hän kyllä tiesikin tästä etukäteen. Kotiin tultuani kysyin, onko hyvä. "Siitähän lähti aika paljon" Ei ilmeisesti ollut uskonut, että leikkaisin niin paljon. Parin tunnin päästä sain uusia kommentteja "Sä oot ihan oudon näkönen, ku ei oo sitä kauheeta pehkoa" 

Latvat oli aika kärsineet. Kampaajakin sanoi latvojen näyttävän siltä, että ne ei ota enää väriä vastaan. 

Mutta tää fiilis, kun tajuaa olevansa hyvällä tuulella. Ja sen aiheuttaja oli aika pieni juttu kuitenkin. Oon tätä miettinyt, mutta päätös oli aika pikainen ja ajankin sain nopeasti, niin se oli tehtävä.

Ei ees harmita harmaa, sateinen ilma. Nyt on niin hyvä fiilis, toivottavasti tätä ei pilaa mikään. Vielä laitan jotain kivaa meikkiä, ni päivä on loistava.