Joulu saa tulla

Tähän ikään asti olen selvinnyt, ettei ole tarvinnut itsenäisesti kinkkua ostaa. Tällä viikolla sen tein. Ja tietty katoin, et onpas siinä paljon läskiä, mutta niin kuuluukin. Nyt se "joulupöydän kunkku" lämmittelee eli sulaa lauteitten alla. Ei, meillä ei ole sauna päällä.

Suklaata tietty piti ostaa, vaikka sitä on tullut jo syötyä joulua odotellessa. Yhden konvehtirasian vaan olen ostanut, siis semmosen missä on erilaisi. En halua ostaa rasiaa, missä on pahoja. Fazer on paras. Ne tulee kaikki syötyä, joutuu vaan ostaa monta laatikkoa, että saa erilaisia. No haittaako tuo?! Ei ainakaan mua. Kinkku ja suklaata, ei kait sitä muuta tarvii.

Paketitkin on paketoitu ja melkein kaikki toimitettukin eteenpäin. Tää on kesän jälkeen ehdottomasti vuoden parasta aikaa. Mä tykkään antaa lahjoja rakkaille ja tietysti myös saada niitä.

Pikkusia pipoja

Kyllä se neulominen on mun juttu. Näkee heti mitä saa aikaan tai ainakin melkein, jos ei tartte välillä purkaa. Pieniä juttuja varsinkin on kiva tehdä, kun ne valmistuu nopsasti.

Kaksitupsupipoihin sain idean H&M:n piposta. Niistä tuli kyllä söpöjä.

Lila on tulevalle pienelle prinsessalle, kaverin tulevalle vauvalle. Harmaiden käyttäjä onkin sitten ihan ikioma, enkä jaksaisi odottaa, että ne pääsisin jo pukemaan.

Muistakaa itsekehu

Pienistä onnitumisista voi tulla uskomaton fiilis. Tämän päivän onnitumiseni haluan heti jakaa.

Kysyin eilen mieheltäni, mitä ruokaa tänään vapaapäivänäni tekisin. Ehdotuksena oli Minestronekeitto. Hmmm... En ole ikinä tehnyt ja ehkä kerran syönyt. No ei se mitään, kokeillaan. Tutkailin muutamaa reseptiä ja totesin, että siihen voi laittaa melkein mitä vaan. Lopputulos oli herkullinen. Ja kaiken lisäksi nopea ja helppo tehdä.

Paras aamupala viikonloppuun

Viikonloppuaamuna kun ei ole kiire, on ihana nauttia aamupalasta. Kun terveellisempi osuus on syöty, on ihanaa ottaa loppukahvin kanssa jotain makeaa herkkua. Tänä aamuna otin palan Baileys-juustokakkua. Ai että oli hyvää.

Kakkuun menee puoli desia Baileys-likööriä, eli hyvin vähän. Ja uunissa paistaminen viel alkoholin. Kävin Alkosta hakemassa minipullon. Siinä on juurikin oikea määrä. Mitään muita ostoksia ei ollut. Myyjän katse oli tarkkaileva. Arvasin, että hän kysyy paperit ja niin hän teki. Sitä ei ookaan tapahtunut muutamaan vuoteen. Pakko oli sanoa, että jes tätä oon oottanut. Olin jo menettänyt toivoni, että multa ei enää koskaan ikinä kysytä papereita, olen vanha yhyy. Olen kuitenkin jo hetki sitten ylittänyt kolmenkympin rajan. Tämän siis otin kohteliaisuutena. Ja tietty oli pakko kertoa, että olin kakkuaineksia ostamassa.

Mutta se kakku...
Tuorejuusto, sokeria, smetana, munia, tummaasuklaata ja uuniin, pohjana Digestiveä. Päälle paistamisen jälkeen ranskankermaa ja pikkusen sokeria.
Juustokakuthan on aina vasta ylihuomenna tekemisestä parhaita eli huomenna parasta. Jos jotain on vielä jäljellä maanantaina, siinä on hyvä syy lähteä vapaapäivänä lenkille ja viedä työkavereille palat.

Prinsessasukkia

Käsityöihmisenä on niin kiva neuloa pienille ihmisille pieniä juttuja. Hetki sitten maailmaan putkahtaneelle Prinsessalle neuloin sukat. Pienet työt on kiva tehdä, kun ne valmistuu niin nopeasti.

Vähän heikosti näkyy, mutta varteen etupuolelle tein nurjilla silmukoilla sydämen.

Lisää vaaleanpunaista... 

Ystävä tuli käymään kylässä. Nykyään tulee kyläiltyä aivan liian harvoin. Onko se nämä kaikki muut viestintä laitteet, mikä on saanut ihmiset näkemään toisiaan kasvotusten entistä vähemmän?!

Vähänkö ihanaa, hän toi minulle kukkia. Olin saman päivän aamuna ajatellut, että pitäisi ostaa kukkia pitkästä aikaa. Kauniit ja herkät vaaleanpunaiset neilikat on ollut jo kohta viikon keittiön pöydällä. Pari on vähän lakastunut, mutta hyvin niitä vielä voi maljakossa pitää.

Ja mikä parasta... Eilen illalla sanoin rakkaalleni, että hän voisi tehdä sämpylöitä ja ne voisi olla valmiita just, kun tulen töistä. Sanoivaan, että ei kyllä ala mitään ajoittamaan. Ja olin aivan varma, että ei varmasti tee. Täytyy myöntää, että itse unohdin päivän aikana koko asian. Mutta mitä kotona odottikaan.

Siis WAU. Ei kyllä haitannut yhtään, että sämpylät ei ollut enää lämpösiä.

Punaisia marjoja

Maanantaina oli vähän erilainen lenkki. Vaikka jalat tuntui painavan tonnin työpäivän jälkeen lähdin silti. Lenkkini johti toiselle puolelle kaupunkia kaverin marjapensaiden luo. Ja niitä marjoja todella oli ihan hirveesti. Vuosikymmeniä sitten on tainnut olla hieman erilaiset säilytystilat, kuin nyt. Viinimarjapensaitahan vanhojen rintamamiestalojen pihoissa on vaikka kuinka paljon. Meillä on vähän turhan pieni pakastin, mansikat vie jo yhden lokeron, eikä jää enää, kun toinen. Sen takia en voinut kovin paljon marjoja kerätä. Eikä me niitä ihan kauheesti tarvita. Tai mistäs sitä tietää, mitä ens talvena innostun tekemään. 

En halunnut pakastaa marjoja terttuina, niin aikaa meni kotona varmaan enemmän, kuin itse keräämiseen. Ja pakkohan heti oli vähän puuroa keitellä. Ai vitsit se tuoksu, mikä marjoista tuli,niiden kiehuessa, ihan tuli lapsuus mieleen. Äiti teki aina mehumaijalla mehua punaisista viinimarjoista. Sitä ei silloin osannut arvostaa, se tuntui epäreilulta, kun kavereilla oli pillimehu kerhossa eväänä ja mulla mehupullossa omatekemää mehua. Mutta jälkeenpäin ajateltuna se oli tosi hyvä juttu.

Puurosta tuli hyvää! 

Loput marjat jäi seuraavaksi päiväksi käsittelyyn. Karviaisista ja lopuista punaisista viinimarjoista keittelin mehua. Kaikkien ohjeiden mukaan, mun mielestä täytyy laittaa liian vähän vettä ja liikaa sokeria. No tällä kertaa olisi varmaan kannattanut tehdä ohjeen mukaan. Mehusta tuli vähän kirpeää ja silti laimeeta. Rakkaani mielestä se oli ihan hyvää ja vettäkin laittoi joukkoon paljon enemmän, ku mä ja mä laitoin sokeriakin. No makuja on monia. 

Ainakin mehu näyttää hyvältä ja väri on tosi upea. Omenoita vielä odotellessa. Siinä onkin sitten projektia vähän enemmän. Olen haaveillut, jos saisi kaksi muovikassillista. Niitä kuoriessa menee hetki, jos toinen.

Vaikka mieli on iloinen, sitä on vaikea saada sanoiksi. Ja vielä vaikeampi julkisiksii sanoiksi.

En ole piiiiitkään aikaan tuntenut tällaista fiilistä, että nyt kaikki menee loistavasti. En tiedä olenko koskaan, tuskin. Omaan napaan tuojottaminen on minun mielestä välillä hyväksi. Minä ainakin olen oppinut sivuuttaman toisten mielipiteet, ainakin paremmin kuin ennen. Ja sekin jo vaikuttaa omaan fiilikseen. Pelkästään se, että on kesä, saa ihmiset iloisemmiksi. Mulla oli valitettavasti tällä viikolla ihan sellanen fiilis, että kesä oli jo meni. Loma loppui ja ulkona +15 astetta ja vettä sataa.

Vikana lomapäivänä kävin Helsingissä ja näin ihanan ystäväni. Käytiin Vallisaaressa, mielenkiintoinen paikka. Kenkät kannattaa valita hieman paremmin, kuin me, ei balleriinoja. Mutta onneksi kävelyreitit oli sellaiset, etti tarvinnut missään metsässä mennä, niin ei se sitten kauheesti haitannut. Tosin useamman kilometrin kävelyyn, ehkä vois mukavammat kengät olla paremmat. Väkisinkin tuli katsottua muiden kenkiä, ei oltu ainoat balleriinat oli yksi muukin.

Taas kerran tuli häpeäkseni huomattua, että historia ei ole ollut kiinnostuksen kohde peruskoulussa. Mielenkiintoista tietoa oli reitin varrella olevissa opaskylteissä. Pakko myöntää, että ne sodan aikaiset käytävät mihin saarella pääsi, oli aika pelottavia.

Oli kyllä tosi kivaa, kävellä rauhaksiin hyvässä seurassa. Muutama pieni sadekuurokaan ei meitä haitannut. Hyvässä seurassa maailma parantuu ja aika menee nopeasti. Melkein myöhästyttiin veneestä. Se ois voinut vähän alkaa ärsyttää, jos ois jouduttu tunti odottaa.

Suomen luonto on kaunis.

Rauhoittavaa ja tyhjentävää

Yks varmoja ja ihania kesän merkkejä on ehdottomasti puiden lehtien kahina tuulessa. Laiskalla kävelyreissulle lähtiessä mietin otanko kuulokkeet mukaan vai en. Onneksi en ottanut. Kevät on ehdottomasti parasta aikaa, kun alkaa olla jo tosi vihreää. Useammassa pihassa näkyi multasäkkejä tulevia pihatöitä varten.

Kävelin puistoalueelle, siellä oli värikkäitä kauniita tulppaaneja. Erityisesti yksi sai minut hymyilemään. Siitä tuli ihan omat asiat mieleen ja että ei pidä luovuttaa, vaikka menisi välillä vähän huonommin. Harmaassakin voi olla jotain väriä, kun vain jaksaa yrittää. Tuli ihan sellainen fiilis, että jos tuokin kukka on päässyt pinnalle "väärässä paikassa" ja erossa muista, kyllä minäkin.

Pönttöjen tarkoitus ei minulle selvinnyt, mutta niitä ei voi katsella tylsänä. Ne sai hyvälle mielelle.

Kävelylenkkini tarkoitus oli saada pää tyhjäksi omista ajatuksista ja siinä onnistuin erittäin hyvin. Ja se puun lehtien ääni, olisin voinut sitä jäädä kuuntelemaan pidemmäksikin aikaa. Päämäärättömällä ja rauhallisella kävelyllä on kiva katsella ympärille ja miettiä millaisiakohan ihmisiä matkan varrella asusta ja minne mahtaa metsään menevä polku johtaa. 

Allekirjoitan täysin sen väitteen, että liikunta on paras masennuslääke ja luonnossa liikkuminen myös. Minun mielestä jokaisen olisi hyvä lähteä välillä ulos ilman kuulokkeita kuuntelemaan uusia ääni, vaikka ihan vaan niitä puiden lehtiä. Voin luvata, että se kannattaa, kyllä siinä pää tyhjenee.

Sähkötön sadepäivä

Vaikka olisi valot pois, eikä mikään ääntä pitävä sähkölaite päällä, naksahdus ja piippaus.... Sähköt poikki...taas... Muutenkin oli pimeetä. Joo tiiän, piti kirjotella vaan positiivisia juttuja. Mutta tämänkin voi kääntää positiiviseksi vaikka kaikki tekeminen nykyään tuntuu tarvitsevan sähköä.

Eilen huomasin, että mulla on huomaamattani tapa ostaa jokin naistenlehti, jos joudun pakkolepoon. Niin tein myös tälläkin kertaa. Ja kattokaas tytöt tai kuka täällä käykään, seuraavaa kuvaa. Eikös näytäkin aikas kivalle ajanvietolle. Ja suklaalevyn koko, tajusin vasta avattuani, että se olikin tommonen pienempi, ehkä kuitenkin hyvä niin. Ihmettelen kuitenkin suuresti miten minulle on voinut käydä moka suklaata ostaessa. Kun nettisurffailu ei enää maistu siirryn lehteen. Ja ilman sähköä, ei nettiä. Mikäs tässä sitten oli kuluttaa sohvaa ja katsella kauniita kuvia.

Tosta suklaasta on tullut ehdottomasti uusi suosikki. Fazerin sinistä tosin ei voita mikään. "Cloetta sirotteli tähän ihanaan suklaaseen jätskivoffelin murusia ja suolaista krokanttia. Kun käytät hiukan mielikuvitustasi tämä sprinkle on kuin makea pusu biitsillä." Ton ihanan pikku tekstin jälkeen maku vaan paranee.

Siitä on jo tosi pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoittanut. En onneksi ole itselle tai kelleen muullekaan luvannut kuin usein tai harvoin höpisen tänne jotain. Edelliseen postaukseen viitaten, tämä sohvaperuna on jaksanut jatkaa jumppaamista, ja siitä olen ylpeä.

Sohvaperuna jumppaa

Suhteeni liikuntaa ei ole läheinen. Tykkäisin kyllä liikkua, mutta... Nii-i juurikin se mutta. Olen hyvä keksimään selityksiä miksi en liiku. Olen monta kertaa aloittanut lenkkeilyn tai kahvakuulan heiluttelun. Ja olen tainnut ennenkin tästä täällä avautua. Nyt olen saanut itseäni niskasta kiinni. Jee, hyvä minä! Aamuisin on hyvin aikaa, kun ei ole aamuvuoroja. Olen saanut vinkkejä, että tyhjällä vatsalla ja heti herättyä vois alkaa liikkua. Juu ei kiitos, ei onnistu. Minun on herättävä ensin.

En tarkkaan muista koska aloin "jumppaamaan" tällä kertaa, en laittanut kalenteriin. Aiemmin olen aina merkinnyt lenkit ja muut ylös. Nyt ajattelin, että ihan sama, tarvitsen liikuntaa ja rasvat liikkeelle. Nyt vähän harmmittaa, että en laittanut mitään merkkiä. Olen nimittäin huomannut jo pieniä muutoksia ja ne on parasta motivaation lisääjää. Nyt olen jaksanut haastaa itseäni enemmän, kun olen huomannut, että jaksan enemmän.

Mun on pakko katsoa jotain tv-ohjelmaa samalla, muuten ei tulis mitään. En jaksaisi kyllä varttia pidempään pelkän musiikin tahdissa. Hyvä aika katsoa sellaisia ohjelmia netistä, mistä rakkaani ei tykkää.

Vaikka kukaan muu ei olekaan huomannut muutoksia, niin ainakin itselle on tullut parempi fiilis. Omalla tekemisellään olen saanut jotain aikaiseksi, se on parasta. Nyt on tapahtunut sellaisia muutoksia, mitä olen kaivannut. Ja sekös saa mut jatkamaan. Tää on ihan mahtavaa.

Vähän on aina pakko saada syödä jotain ja lukee päivän otsikot ja sitten alkaa hikoilemaan.

Kevät parasta aikaa?!

Talvihorros selätetty. Tänä aamuna oli aika viilee, mutta ei se haitannut, kun aurinko paistoi. Itselleni outoon aikaan olin tänään kotikaupunkini keskustassa. Oli jotenkin rauhallinen ja hiljainen tunnelma. Liikenne oli vielä rauhallista ja jalankulkijoita vähän. Keskityin tarkkailemaan ympäristöäni. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire. Miksi ei voi aina olla sama fiilis?! Ja olen kyllä vähän kateellinen niille, jotka lähtee ulos vaan vähän katselemaan ja kävelemään rauhassa ympäriinsä. Itse en ole sellaista oppinut. Aina on jokin määränpää. Lenkillä ollessa yrittää pitää vauhdin yllä, niin ei paljon ympärille tule katseltua.

Viime viikolla katselin pikkupihaplänttiämme, että jokos jostain näkyisi jotain uutta vihreää. Kyllähän siellä oli. Yksi kevään parhaista jutuista on ehdottomasti se, kun näkee ensimmäiset kukat. Keväällä luonnon mukana tuntuu myös ihmiset heräävän. Onhan tässä jo taas puoli vuotta odotettukin aurinkoa ja valoisaa aikaa. Tuommoisten kukkien lisäksi maasta puskee hyvää vauhtia narsissit ylös. En oikeen ole osannut päättää vieläkään tykkäänkö niistä vai en. Narsisissit vaan kuuluu kevääseen.

Tänään on myös se päivä, kun kengät eteisessä vaihtuu kevyempiin. Se on kyllä kumma, kun vuodenaikojen vaihtuessa, eteinen on aivan turvoksissa. Menossa olevaan säähän sopivat popot ja edellisen kauden. Koskakahan sitä oppisi laittamaan siihen hetkeen sopimattomat heti pois. Minun päässäni on ainakin sellanen ajattelutapa, että en vielä laita pois, jos sää vielä muuttuu. Ja sitten sillä mennään muutama viikko ja huomaan, ettei se sää muuttunut siinä ajassa kertaakaan.

Kevättä rinnassa

Tää kevät tuli niin yllärinä. Muutama viikko sitten sain kuulla olevani erittäin optimisti. Kyse oli päivästä 5.4. ja olin sitä mieltä, että silloin pääsen helposti jo pyörällä liikkumaan. Ja niinhän siinä kävi. Eipä ole paljoakaan enää lunta. Mä unohdan aina vuoden aikana, millainen keli on ollut edellisenä kevänää tai jouluna jne. Pitäis varmaan kirjoittaa jonnekin ylös. No joo, kuka niitä vanhoja kalentereita jaksaa alkaa selaamaan, mihin päivään säähavaintoja on kirjoitellut, no en mä ainakaan. Eletään nyt tätä kevättä, eikä viime vuotta.

Keväällä on melkein aina vahdettava kotona vähän huonekalujen paikkaa. Ja se on tehtävä heti, kun se inspiraatio iskee. Rakkaani ei meinannut tätä ymmärtää, miehet, mutta auttoi kuitenkin. Ihan eri fiilis tuli heti ja koti näyttää aivan erilaiselta. Verhot vielä haluan vaihtaa, mutta se jäi, koska ikkunat on pesemättä.

Vaikka onkin samat tavarat mitä pyörittelee samoissa neliöissä, kummasti se vaikuttaa mieleen. Tänään on ihan tunnelma, kuin eilen. Tämmösestä mä tykkään. Pienillä jutuilla saa suuria aikaan. Ja olipahan tekemistä yhdessä. Aina ei voi miellyttää, mun ei kaikki ratkaisut ei miellytä toista ja päinvastoin, mutta se on elämää.

Tästä on taas hyvä jatkaa keväästä nauttimista. Kohta onkin jo Vappu.

Matto virkaten

Tee-pura-tee-pura-tee....

Mikään isompi käsityö ei varmasti ole valmistunut ensimmäisellä yrittämällä. Siitä on ehkä vuosi aikaa, kun halusin virkata maton. Joo sen tein, mutta eihän se kaunis ollut omastakaan mielestä. Rakkaani jaksoi maton loppuun asti sanoa, että se on kauhea. Onhan se hyvä, että sanoo oman mielipiteen ääneen. Tästä joku voisi loukkaantua, mutta onneksi olen oppinut hänen suorapuheisuutensa.

Pesin maton ja päätin antaa sille uuden elämän eli purkuhommiin. Nenä täynnä pölyä purin koko maton ja etsin netistä ohjeen. Alkuperäisen tein oman pään mukaan ja sen oli näköinen, en ole koskaan hallinnut virkkausta. Ohje löytyi ja eikun hommiin. No ekasta versiosta tuli erittäin kupruinen. Ei muuta, kuin alusta. Sain kuulla enemmän, kuin yhden kommentin "taasko sä purat sitä?"

Lopputulos on jotakuinkin miellyttävä. Tein pari extrakerrosta ohjeen lisäksi saadakseni vähän lisää mittaa. No joo, kyllä sen arvasin miten siinä kävi, kupruja. No ei se mitään. Ajattelin jos höyrytys ei auta, vähän taas puran ja jätän maton pienemmäksi. Mutta tässä se nyt on. Kuvaamaan en ole vieläkään opetellut...

Vaikeita valintoja

En ole halunnut omia kasvoja täällä paljastaa sen enempää, kuin kenenkään muunkaan. Olen sitä aina miettinyt, että kasvoilla vai ilman. No nyt olen tullut siihen päätökseen, kun täällä pelkkää liibalaabaa kirjoittelen, enkä mene henkilökohtaisuuksiin vakavasti, niin rohkenin paljastaa itseni. Tai ainakin osittain. 

Olen huomannut, että sellasia blogeja on jollain lailla kivempi (tiedän, huono sana) lukea, missä näkyy ainakin jotain kirjoitttajasta. Vaikka toisaalta, eihän sillä ole väliä, jos sisältö kiinnostaa. Mutta tällä jatketaa. Jos ei "naama miellytä" voi poistua. 

Ja tietty hyvää naistenpäivää!

Opettele kameran käyttö

Olen aina tykännyt katsella valokuvia ja olen myös halunnut oppia itsekin kuvaamaan. Pari vuotta sitten ostin uuden kameran. Ei se mikään järkkäri ole, mutta parempi kuin entinen ja siinä on paljon eri kuvausasetuksia. Varsinkin alkuun en muistanut, mitä kaikkia hienouksia siinä on. Muistini takia moni hyvä kuva delfiineistä jäi saamatta, kun en tosiaan muistanut kamerassa olevaa sarjakuvausta. Ei se mitään yhdessä kuvassa näkyy nokka. Vai mikä se niillä on?! Melkein menee rahat hukkaan, kun ei viitsi opetella omien laitteiden käyttöä.

Valokuvaus ei vaan ole helppo laji. Ja varsinkaan mun kärsivällisyydellä. Jos yritän jotain täysin uutta juttua opetella, mistä ei mitään tiedä, joku piilevä adhd hyppää esiin. En vaan jaksa keskittyä, varsinkaan lukemaan ohjeita. Kaikenmoisia kuvia räpsimällä olen yrittänyt opetella.

Mä oon hyvä ottamaan kameran moneen paikkaan mukaan, mutta kuvien ottaminen jotenkin vaan jää. Varsinkin jos ei heti onnistu ottamaan hyvää kuvaa, kärsivällisyys tippuu nollaan. Ehkä mä vielä joku päivä opin. Yksi ihana kaverini oli päättänyt alkaa toteuttaa haaveitaan. Siitä sainkin ajatuksen, että mun haavehan on ollut kameran käytön opettelu. Miksi mä en sitä vois ottaa nyt omaksi jutukseni. Ja toinen kuviin liittyvä asia. Taas on mennyt ihan liian kauan, kun on koneelle ja muihin tallennusvälineisiin laittanut kuvakansioita järjestykseen.

Urheilu

Tämä juttu on julkaistu jo viime kesänä, mahtavista atk-taidoistani johtuen, on tämä tullut tähän väliin. 



"Must on tullu urheiluhullu..."

No ei sentään. 

Urheilusta kyllä tulee hyvä fiilis, aina tullut. Olen vaan ollut aina tosi laiska. Ennemmin makaan sohvalla, kuin saisin lenkkarit jalkaa, jos ei kauheesti huvita. Viime viikonlopun jälkeen päätin, että nyt ne lenkkarit on vaan vedettävä jalkaan. Kiloja on kertynyt ja jätski kyllä maistuisi. 

Kesällä ois niin kiva syödä jäätelö enemmänkin, mutta teen sitä talvellakin. Ja siideriä... Mansikat ihan sellaisenaan on kyllä tosi hyviä ;) Ihminen kenen kanssa elää sanoo, että kesällä pitää nauttia. Juu kyllä olen samaa mieltä, mutta kesällä ainakin mun tulee helpommin lähdettyä lenkille. Syksyllä sataa ja on synkkää ja pimeää, talvella on kylmä ja liukasta. Voihan sitä jotain herkkua välillä syödä, muistaa sit vaan liikkua. Joo helppoa sanoa.

Tänään urheileva ystäväni tuli pitämään mulle treenit. Ajattelin, että kuolen. Mutta ei se niin kamalaa ollutkaan. En siis olekaan ihan niin huonossa kunnossa mitä olen koko ajan ajatellut. Jaksoin loppuun asti, vaikka välillä oli vähän tiukkaa. Katotaan sitten huomenna pääsenkö sängystä ylös. Ja miten pärjään töissä, jos pitää kyykkiä. No, koko viikon jo ollut reidet kipeet, että eiköhän tämä tästä.

Paljon helpompi jatkaa juoksua tai muuta treeniä, kun ei ole yksin. Sanoinkin, että olisin lähtenyt jo himaan, jos olisin ollut yksin. 

Tsemppiä mulle!

Viikonloppuna on lupa herkutella, vai onko sittenkään

Mä oon mestari keksimään tekosyitä, miksi ei tarvitse lähteä lenkille tai miksi voi syödä herkkuja. Tykkään kyllä käydä lenkilläkin, mutta se lähteminen ei vaan ole aina niin helppoa. Mä haluisin kans päästä siihen, et urheilu on niin siistii, et sitä ilman ei vaan voi elää. Se kuulostaa niin hienolle. Se ei vaan tunnu niin helpolle aloittaa, kun ei ole ikinä ollut mikään urheilija, joo tekosyy, tiedän. Mun urheilu kokemukset ei ole mitään kauheen hyviä. Viimeisten muutaman vuoden aikana olen ihan tosissaan yrittänyt ja se on ollut kivaa ja on tullut se fiilis, et täytyy mennä lenkille. Pääsin jopa hölkkäämisen makuun, mutta mun polvi ei tykännyt. Sen jälkeen kävely tuntui niin tylsälle ja hitaalle. 

Hirveetä valitusta ja tänne piti kirjoitella vaan hyvän mielen juttuja. Mutta katsokaa tota kuvaa. Siinä on eilinen jälkkäri. Rakkaani hieman hämmästyi, kun pyysin kaupasta vaniljajätskiä, kinuskikastiketta ja suolapähkinöitä. Kinuski ja suola on vaan tosi hyvä yhdistelmä. Rakkaani teki samanmoisen annoksen epäilystään huolimatta. Sehän oli vähän kuin Snickers-jätskiä ilman suklaakuorrutusta.

Tänään oli se maanantai, kun dietti taas alkaa. Aikani istuttuani sohvalla selaillen nettiä sain kipinän. Törmäsin blogiin, missä kerrotaan 12 viikon projektista. Tekosyyt liikkumattomuuten ja muuhun oli hyvin samanlaisi, kuin mullakin. Ajattelin eka, että "älä selitä". Ei mennyt kauan, kun itse kaivoin kahvakuulan pölyttymästä nojatuolin takaa. Siellä se on ollut piilossa, pois jaloista pyörimästä, ettei vaan vahingossakaan tee sillä mitään.

Pieni treeni ja hiki oli pinnassa. Olen saanut kuulalla tuloksia aikaan. Pari viikkoa melkein joka päivän kuulan heiluttelua ja reisiläskit alkoi sulaa Mitä sitten tapahtui? Rakkaani jäi lomalle. En voinut hänen nähden treenata. Ai miksi en? Pelkäsin kommentteja "sä teet ton väärin, vielä jaksaa..." 

Motivaattorina on oma keho ja tuleva kesä. Ei voi näillä selluilla mennä yleiselle rannalle.

Jälkkärisuunnitelmissa oli samanlainen annos, kun eilen, mutta EI, en syö.

Tämä aurinkoinen päivä on se päivä, kun aloitin (jälleen) uuden terveemmän elämän. 

"Onnellinen nyt"

Blogin ajatuksena on hyvät jutut. Välillä tuntuu, ettei niitä ole tai mistä viittis kirjotella. Uskallan väittää, että jokaisella on jokaisessa päivässä jotain hyvää. Tiedän hyvin miltä tuntuu, kun mikään ei tunnu kivalta, mutta silti jotain hyvää aina on.

Olen aina ollut jollain tasolla kiinnostunut hengellisyydestä tai yliluonnollisuudesta. En ole keksinyt tai löytänyt omaa juttuani. Olen lukenut yhtä mindfulness kirjaa, "Onnellinen nyt". Siinä oli mielestäni hyvin kirjoitettu onnellisuuden lisäämisestä. Pitäisi huomata asiat, mistä tulee onnelliseksi ja pysähtyä hetkeksi miettimään. Mikä asia kenelle tuo hyvän fiiliksen. Asiakaspalvelutyössä itselle ainakin tulee hyvä mieli siitä, jos kuulee "kiitos, hyvästä palvelusta". Tai jos joku avaa oven. Niitä hetkiä, kun jää miettimään hetkeksi tulee vielä parempi fiilis. Kyseisessä kirjassa näin sanottiin. Ainakin minä uskon sen toimivan, Ja täytyy myöntää, olen miettinyt enemmän, mistä asioista tykkään ja mikä tuntuu hyvältä.

Viime viikolla kaurakeksit ja raakasuklaa sai hyvän vastaanoton. Paras palaute oli ehdottomasti työkaverin ilme, hänen laittaessa suklaan suuhun. Ilme kertoi, että hyvää oli ja sekös minusta tuntui hyvältä.

Tällä hetkellä saa lukea päivittäin ikäviä uutisia, ihmiset valittaa ja monella on huono olo. Oman ajatusmaailman muuttamisella voi saada ihmeitä aikaan. No joo, sillä ei saa maailman rauhaa, mutta ainakin itselle paremman fiiliksen. Nostakaa hyvät jutut korkealle. Jaksetaan iloisilla ajatuksilla eteenpäin. Mustina hetkinä yritetään kaivaa esiin ne asiat mieleen, mistä saa olla kiitollinen ja mistä onni tulee. Helppoa se ei aina ole. Minä olen tänään onnellinen siitä, että pesukone toimii ja olen saanut pyykkivuoren matalemmaksi.

Eikös olekin onnellisen näköinen kaveri?!

Erilaiset kaurakeksit

Samalla helpolla reseptillä olen aina tehnyt kaurakeksit. Muutaman viikon olen miettinyt voisko voin korvata raakakaakaovoilla. En löytänyt mitään apua netistä?! Ajattelin ihan vaan kokeilla mitä tapahtuu jos sen laittaa uuniin. Olen näistä raakajutuista ihan pihalla. Ens kerralla ehkä jo uskallan vaihtaa sokerin hunajaan.

Hirveen vaikee oli arvioida kuinka paljon niitä voi kökköjä pitää sulattaa, kun ohjeessa on 50g voita. 

Taikina oli paksumpaa, eikä keksit levinnyt pellille samallalailla, kuin tavallisen voin kanssa. Keksit jäi paksummiksi. Se hämmensi eniten miten makeus hävisi. Onko se vaan se sokerin ja voin liitto, mikä saa toisen maun enemmän esiin. Mutta nää onnistu. Pieni kaakaon häivähdys maussa ja paksumpi keksi perinteiseen reseptiin verrattuna, eikä tosiaan niin makea. 

Vien osan näistä synttäreideni kunniaksi töihin.Saan kuulla muidenkin mielipiteen. 

2 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria

1 rkl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 kanamuna

50 g voita (raakakaakaovoi)

Kevät....

Tällä viikolla yhtenä aamuna menin vielä hetkeksi lämpimään peiton alle herätyksen jälkeen. Kuului jotain kummia tuttuja ääniä. Piti oikein miettiä, että mikä toi on. Se oli joku pikkulintu, joka lauleli. Oli huomattavasti helpompi nousta ylös. Kevät on tulossa jeee!! No joo, tänään tulikin taas lunta, mutta ei se mitään, ei oo niin pimeetä.

Samaisena linnunlaulupäivänä piti syödä vielä jätskiä iltapalaksi, ihan vaan kevään kunniaksi. Ei hätää, söin mä vähän muutakin. 

Tulevan ystävänpäivän kunniaksi askartelin vähän söpöjä kynsiä. Enkä tietenkään odottanut, että ois ollut tarpeeksi kuiva, niin pientä pallojen epämuodostumista havaitavissa. Ei takerruta pikkuseikkoihin. Söpöt tuli.

Ja nyt mietin julkaisenko vaiko enkö. Haluanko julki tämmöistä liibalaabaa huonoilla kuvilla :) 

Joo antaa mennä vaan, onko sillä niin väliä :)

Viikko prinsessana

Loma oli erittäin onnistunut. Kauneushoitolassa käynti aloitti prinsessana olon. Oli niin luksusta, kun jalkoja hoidettiin ja hierottiin samalla, kun kasvoja. Tunsin itseni todellakin prinsessaksi. En muistanutkaan kuinka kevyt on kävellä jalkohoidon jälkeen. Vaikka jalkojen kanssa ei ongelmaa olekaan, on se silti ihanaa. En keksi mitään muuta, kuin "ihanaa". Vaikka aikaa tästä tapahtumasta on jo pari viikkoa, muistan silti aivan selvästi, mikä oli fiilis vetää kengät jalkaan ja kävellä pumpulin päällä kotiin. Kasvotkin tuntui ihan uusilta. Pakkasen kuivattamat läikät oli poissa ja iho ihanan pehmeä.

Prinsessana olo jatkui Helsingin reissulla. Kävin Fazerilla herkuttelemassa. Vähän meinasi alkaa naurattaa, kun oli lounasaika ja viereisissä pöydissä syötiin salaattia. Nekin oli kyllä tosi herkullisen näköisiä. Itse kuitenkin söin juustokakkua, ihan niinkuin olin haaveillut. Pienempikin pala olisi riittänyt, kyllä mullekin, vaikka olen herkuttelijaluonne. Kakku suorastaan suli suuhun.

Se mikä oli varsinainen Prinsessa-hetki, pinkki kylpy. Sain kylpyammeellisen huoneen. Lushissa olen aina katsellut ihanan näköisiä ja oloisia kylpytuotteita. Väri tietenkin ratkaisi, pinkki kylpypommi. Väri muuttui pinkiksi ja ammeen pohjalla oli pieniä sydämiä. Onneksi mulle ei käynyt samanlai, kun jollekin muulle Lushin kylpytuotteen käyttäjälle, iho värjääntyi pinkiksi. Tämän jutun luin netistä. Taisi olla vähän tuotteen väärinkäyttöäkin. Vielä kun olisi vaahtoa ollut, niin kylpy olisi ollut aivan täydellinen.

Jalkani näyttää jättiläisen jaloilta :) Mutta noi hanat oli ihanat.

Jos mulla olis kotona kylpyamme ja mieheni romanttinen, varmasti ostaisin näitä pommeja lisää. Ja kynttilän valossa oltais yhdessä kylvyssä. Joo ei tule tapahtumaan. Mutta tää on aivan loistava Ystävänpäiväksi ja varmasti käy kaupaksi kyseiset tuotteet.

Eka lomapäivä

Yleensä lomalla olen antanut itselleni luvan herkutteluun. Nyt sokerittomalla ollessani tai no joo herkuttomalla, on jotekin ihan hassua. Aamukahvin kanssa en syönyt suklaata. En ole varannut pakastimeen jätskiä. Nautin turvottomasta olotilastani.

Olen yrittänyt löytää Tallinnasta houkuttelevaa ravintolaa viikonlopuksi, mutta en ole siihen jaksanut keskittyä, koska en halua miettiä ruokaa ja ihania jälkkäreitä. Oman Helsinki-reissun suunnittelu on ollut kivempaa, koska meinaan shoppailla ihan oikeasti kunnolla. No joo, katsotaan kuin taas käy. Aiemmin mietin, että käyn ostamassa jotain ihanaa super hyvää suklaata, mutta sen olen kyllä jättänyt. Aiemmin haaveilemani Fazerin kahvila ihanine herkkuineen...Siitä ajatuksesta en kyllä ole luopunut, että siellä otan jotain ihanaa suussa sulavaa mmmmmm.... Olen saanut pienessä ajassa kroppaani paremman fiiliksen, niin en halua sitä pilata.

Heti, kun saa pienillä muutoksilla kilonkin pois, se on niin mahtavaa. Se ei ole kivaa, kun se kilo sitten pomppaa takaisin yhdessä hetkessä. Ja taas saa aloittaa kaiken alusta. Hatun nosto niille, jotka aloittaa elämäntaparemontin ja ovat monta viikkoa ilman totuttuja herkkuja.

Sunnuntait yleensä menee ruokailun puolesta herkuttelun puolelle. Eilen kuitenkin vaihdoin vehnäiset tortillaletut maissisiin tacoihin. Ne oli semmosia melkein lautasen mallisia kuppeja. Ei samanlaista turvotusta, mutta sotkuistahan se oli. Olen naureskellut, että spagettia ei kannata syödä ekoilla treffeillä, mutta toi on kyllä pahempi. Soosit ja muut oli ympäriinsä ja eihän se rapsakka maissi mene poikki just siitä kohtaa mistä purasee, vaan se lohkee pidemmältä ja sitten kaikki täytteet valuu pitkin käsiä.

Kohta varmaan uskallan laittaa nenäni ulos, kun pakkanen on vähän lauhtunut aamusta. Lupasinhan mä lomalla vähän reippailla.

Sokeriton talvi

Nyt se talvi sit on ja ihan riittämiin. On todellakin talvilomakelit. Ja lumihangessakin on käyty. Ei tarvitse olla lapsi riehuakseen lumessa. Älkää pitäkö mua sekopäänä. On toi kyllä tavallaan ihanaa. Tarpeeksi vaan päälle, niin hyvin pärjää. Piti kynttilälyhtyynkin tehdä sisäpuolelle lumitöitä, että sai kynttilän palamaan.

Taas on tehty kaikenlaisia uuden vuoden lupauksia. Minä en tehnyt. Olen kuitenkin vähän miettinyt mitä suuhuni laitan. Olen ihan intona pienestä saavutuksestani. Aina olen ollut perso makealle. Tämän muistaa myös serkkunikin, jonka kanssa olen vähemmän tekemisissä. Maanantaina söin edelliseltä viikolta jääneet suklaakonvehdit, niitä oli ehkä neljä. Sen jälkeen en ole sokeriherkkuja syönyt, en kyllä suolaisiakaan. En lue kaikkia pakkausselosteita, etten söisi sokeria ollenkaan. Pullat, suklaat, karkit ja muut mussutettavat saa jäädä kauppaan. Eikä ole ollut niin vaikeaa, kun kuvittelin. Vettä kun muistaisi juoda enemmän.

Ihan mahtavaa huomata, että turvotus laskee. Eikä halua pilata tätä fiilistä. Nyt vaan pidetään peukkuja, että tää homma onnistuu. Huomasin viikolla, että olen tunnesyöjä. Heti kun ärsytti tosi paljon, mielessä oli, että tänään menen "lounaalla" Heseen tai haen suklaata. Pysyin kovana ja söin jotain muuta. Jee, hyvä mä!

Pascoe pH-balance jauhe on ollut jälleen toimiva. Sehän vaikuttaa koko kehoon. Ennenkin olen kyseistä tuotetta käyttänyt ja täytyy sanoa, että se toimii. Tuntuu siltä, että kroppa myös puhdistuu samalla. Ja se on kyllä hyvä yhdessä sen kanssa, että en syö sokeria niin paljon, kuin olen yleensä syönyt.

Uskalsin ekaa kertaa kokeilla raakasuklaata. Siis ihan ite tein ja niistä tuli niin kauniita. Mun piti laittaa vähän joulusta jääneitä mantelilastuja murustettuna sekaan, mutta ne unohtu. Niissä on vaan raakakaakaomassaa ja raakakaakaovoita ja hunajaa vähän, maailman yksinkertaisinta. Mantelit voi sitten muuten laittaa samaan aikaan suuhun. Maku on aika tämäkkä tottumattomaan suuhun. Tykkään kyllä tummasta suklaasta. Rakkaani ei taas ymmärrä. Hänen mielestä tää on huijausta. Syön suklaata, vaikka ei pitäis. Oon vaan jankannut hänelle sitä, että niissä ei ole yhtään sokeria, Ei niitä montaa viitti syödä kerralla. Ihan hyvin onnistui, vaikka en tiennyt kuinka paljon pitää laittaa kumpaakin ainetta. En tiiä mitä joku enemmän raakasuklaata syönyt näistä tykkäisi. Tupperin pölyttymään päässyt konvehtivuokakin pääsi käyttöön.

Katsokaan nyt kuika kauniita ne on.

Kivaa viikonlopun jatkoa ja nauttikaan kauniista talvesta.

Suunnittelua ja odottelua

Aiemmin kirjoittelin kuinka itsekäs saa olla. Ja olen sitä jälleen miettinyt. Lomani lähestyy ja olen ajatellut siinä vain itseäni. Ja se on tuntunut hemmetin hyvältä. Koko viikkoa en halua aikatauluttaa, koska se tuntuu liian stressaavalta.

Vähän huollan kehoa ja mieltä. Kehon huolto yleensä on enemmän sisäistä, eli syön hyvin. Jos ei olisi enää järkkyjä lukemia lämpömittarissa vai pitäisikö sanoa kylmyysmittarissa, lähden lenkille. Kampaajalleni en saanut aikaa, hiusten värjäyksen joudun hoitaa sen itse tällä kertaa. Muut kauneudenhoidon ajat olen varannut.

Olen pitkään halunnut kokeilla intialaista pääähierontaa. Päähieronta on vaan jotain taivaallista, ai että pelkkä ajatuskin saa rentoutumaan. Se on varmasti ihanaa.Samaan kertaan varasin myös kasvohoidon, puhdistuosuus ei ole niin ihanaa. Kummasti sen nipistelyn kuitenkin aina unohtaa. Mulla kävi niin hyvä tuuri, että saan jalkahoidon samaan rahaan. Kosmetologillani on harjoittelija juuri silloin. Kyllä mun sitten kelpaa. Toivottavasti en sätki jaloillani kamalasti puhdistuksen aikana, etten potkaise harjoittelijaa ja ettei hän leikkaa kynnestä ohi.

Se mitä odotan eniten lomalta, on pikku reissu Helsinkiin. Olen varannut itselleni huoneen Sokos Hotel Tornista. Se on mun mielestä kivoin hotelli missä oon Suomessa ollut. Vähän jänskättää. Sen verran olen suunnitellut, että shoppailen ja käyn kahvilla ja kattelen ohi kulkevia ihmisiä. Forumin Fazer, se on mun vakkaripaikka, varsinkin silloin jos satun olemaan yksin Helsingissä. Tiedän jo mitä haluan, latte ja jotain ihanaa syötävää suolasta tai makeaa. Nään myös rakkaan ystäväni samalla reissulla. Shoppailua odotan, koska viime aikoina olen suosinut nettikauppoja. Toivottavasti ei käy niin, kuin yleensä, etten löydä mitään tai en jaksa mennä sovittamaan. No fiiliksen mukaan. Tykkään shoppailla yksinkin, silloin ei tarvitse miettiä, ettää jaksaako kaveri odotella.

Aina kun on jotain odotettavaa, on niin paljon parempi fiilis. Ihanaa suunnitella. Ensi viikko vielä töitä ja sitten saan nauttia.