Mikään isompi käsityö ei varmasti ole valmistunut ensimmäisellä yrittämällä. Siitä on ehkä vuosi aikaa, kun halusin virkata maton. Joo sen tein, mutta eihän se kaunis ollut omastakaan mielestä. Rakkaani jaksoi maton loppuun asti sanoa, että se on kauhea. Onhan se hyvä, että sanoo oman mielipiteen ääneen. Tästä joku voisi loukkaantua, mutta onneksi olen oppinut hänen suorapuheisuutensa.
Pesin maton ja päätin antaa sille uuden elämän eli purkuhommiin. Nenä täynnä pölyä purin koko maton ja etsin netistä ohjeen. Alkuperäisen tein oman pään mukaan ja sen oli näköinen, en ole koskaan hallinnut virkkausta. Ohje löytyi ja eikun hommiin. No ekasta versiosta tuli erittäin kupruinen. Ei muuta, kuin alusta. Sain kuulla enemmän, kuin yhden kommentin "taasko sä purat sitä?"
Lopputulos on jotakuinkin miellyttävä. Tein pari extrakerrosta ohjeen lisäksi saadakseni vähän lisää mittaa. No joo, kyllä sen arvasin miten siinä kävi, kupruja. No ei se mitään. Ajattelin jos höyrytys ei auta, vähän taas puran ja jätän maton pienemmäksi. Mutta tässä se nyt on. Kuvaamaan en ole vieläkään opetellut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti