Väri ratkaisee

Taas on mennyt yksi vuosi ja taas tuntuu, että se meni tosi nopsaa. Täyspäiväisen opiskelun loppumisen jälkeen on tuntunut, että yhtä pötköä vaan. Ei ole koko kesän lomaa, eikä joululomaa. Pitäiskö lähtee kouluun...Joo ei. Ainakaan kokoaikaisesti. Opiskelu kyllä kannattaa aina.

Ihanaa, kerrankin saan ihan rauhassa valmistautua illan menoihin. Ei tarvitse työpaikan pukuhuoneessa vaihtaa bilevaatteita ja kirota lätsähtänyttä kampausta ja miettiä mihin ne aamulla tehdyt kiharat on hävinnyt. Tänään on vapaa ja saan ilman kellon kyttäämistä valmistautua uuden vuoden viettoon. Mun piti tehdä uusi toppi, kun löysin pöytäliinakangasostoksilla kivan kimaltelevan palan. Juuri sopiva uuteen vuoteen. Voipi olla, että se jää kuitenkin tekemättä. On mulla kuitenkin uusi toppi, vasta kerran käytetty. Pääsen tekemään meikinkin ihan alusta, enkä vaaan korjailemaan. Kuulostaa niin kivalle.

En edes muista koska olisin viimeksi ostanut Alkosta kuoharin. Eilen näin pääsi kuitenkin käymään. Olin ajatellut takuuvarmaa NVY:tä, mutta se on kuitenkin ennnemmin kesäjuomaa. Ja se pullon väri on aina häirinnyt, vaikka juoma onkin hyvää. En edes nähnyt koko pulloa. Ajattelin, että nyt mennään ihan fiiliksellä, mikä pullo näyttää hyvältä.

Kyllä mua vähän itteäkin nauratti, kun painelin Alkossa pelkän vaaleanpunaisen kuoharin kanssa vaaleanpunaisissa UGGeissa ja vaaleanpunaisessa kaulahuivissa. Kassalla sanoin, että tein valinnan ihan vaan värin perusteella. Kassanainen siihen:"nii mä kattelin, että sopii hyvin sun kenkiin." Tämä kuohari ja sen sisko valkoisessa asussa ovat kuulemma suosittuja. No en ihmettele, katsokaan nyt kuinka kaunis se on. Tämän voi nauttia myös jäiden kanssa.

Eilen illalla kotiin päästyäni piti nautti kuppi kuumaa, nimittäin kaakaota. Kaakaojauhe loppui kesken, mutta ei hätää. Kuumaan maitoon liukenee suklaa hyvin. Pari Fazerin sinistä konvehtia ja kaakao on, no täydellistä. Sekaan vielä pieni loraus Xantea ja Baileysiä. Tämän ihanan kaakaon olen juonut ekan kerran Helsingissä Tornissa, XB Hot Chocolad. Ja sen jälkeen olen tehnyt ihanaa juomaa myös kotona, tosin mukin koko on ollut hieman toinen.

Parempaa ens vuotta kaikille ja olkaa varovaisia rakettien kanssa.

Sinne meni...joulu...

Kaikkien joka vuotinen joulupuheenaihe, miksi pitää syödä niin paljon?! Nii, sitä mietin myös itse. Vaatteet ei onneksi alkanut puristaa, mutta huomaa hieman erilaisen ruokavalion turvottaneen. Ehkä se on tammikuun puoleen väliin mennessä laskenut. Jouluna yleensä mun ykkösherkku on ehdottomasti suklaa, mutta ei tänä vuonna. Siis mitä ihmettä?! Lahjaksi saamista suklaista söin vaan ihan pikkusen. Eilen ja tänään sitten mennytkin sen edestä.

Kuusta ei ollut. Mun peikonpähkinäoksat koristeltuna on toimittanut kuusen virkaa jo parina jouluna. Huomenna taidan ne taas korjata pois. Oishan kuusi kiva ja tois todellista joulun tuntua, mutta ei ole kuitenkaan tuntunut siltä, että se pitäisi saada. Ja kuusi pitäisi olla tietysti oikea ja neulasia olisi vielä Juhannuksena.

Ja palatakseni herkkuihin, juustot... Ai että ne oli niin hyviä...Uusia tuttavuuksia, hyviä ja huonoja. Se on jännä juttu, miten uusiin makuihin voi tottua ja niistä tulla tosi hyviä muutaman kokeilun jälkeen. Ja se jos joku juusto haisee aivan järkylle lopulta maistuu hyvälle.

Joulun odotusta

Risiiniä ripsiin

Olen testannut useampaa ripsiseerumia. Minulla ei ole mitään ongelmaa ripsieni kanssa, mutta kukapa ei haluaisi pidempiä ja tuuheampia ripsiä. Pidennyksiä en ole kokeillut ikinä, siihen ei ole ollut tarvetta. Omat ripseni kuitenkin on aika pitkät ja tuuheat. Haluaisin niiden olevan luonnostaan myös tummat ja kaarevat.

Syy miksi en halua pidennyksiä on yksinkertaisesti se, että olen kuullut ja nähnyt miltä omat ripset näyttää sen jälkeen. Vaikka niiden ei pitäisi vaurioittaa luonnollisia ripsiä. Ja se minkälaisia allergioita ihmiset ovat niistä saanut on tosi hurjia.

Lokakuussa messuilta ostin risiiniöljyä. Sitä voi käyttää myös silmämeikin poistoon, mutta siihen tarkoitukseen en ole testannut. Ehkä kolmen viikon käytön jälkeen huomasin ripsiväriä laittaessa, että vitsi mun ripset on kyllä pidemmät. Melkein joka ilta olen muistanut öljyä laittaa. Pieni tippa sormenpäähän ja kevyesti ripsiin alakautta. Se mietitytti ekalla kerralla, että onko aamulla sil
mät aivan turvoksissa, mutta ei ollut.

Bling bling

Melkein kaikki joululahjat hankittu. Suurimman osan tilasin netistä. Mielelläni kannattaisin oman kaupungin kauppoja, mutta niitä ei täällä montaa ole, en niistä saa haluamaani. Yksi paketti on vielä jossain matkalla. Epäilen Postin lakkoa tähän syyylliseksi, että en ole pakettia vielä saanut.

Mutta tänään tuli toinen paketti ja siellä oli jotain myös itselleni. Olen kuulemma joskus sanonut, että skeittikenkiä en osta, mutta miten taas kävi. En muista itse sanoneeni asiaa. Mutta tarpeeksi, kun kimmeltää, niin kyllä. Ilman rakastani en kyseisen merkin olemassa oloa edes tietäisi.

Ja toi pieni koru. Koru tää melkein jo koko kenkä. Toiset nauhat tuli mukana, vähän näkyykin tossa kuvassa, hopeiset reunat. Ne täytyy kyllä vaihtaa. En edes muista koska mulla viimeksi olisi ollut valkoiset kengät, nyt on. Näitä en varmaan ennen ens kevättä käyttöön saa. Ainakaan nyt niitä ei voi laittaa, jos meinaa pystyssä pysyä.

Tulin kyllä niin iloiseksi tämän kyseisen paketin avaamisesta. Siellä tuli mukana joulun paras lahja. Se ei ole minulle, vaan rakkaalle. Tykkään antaa lahjoja, mutta myös saada niitä. Tiedän onnistuneeno tänä vuonna erityisen hyvin lahjan valinnassa.

Tästä haaveilen nyt

Jutut vähissä

Mitä mä kirjotan?! Nytkö ne jutut loppu?! Ei loppunut, inspiraatio on hieman hukassa. Aloin kännykällä kirjoittelemaan jo viikko sitten jotain höpinöitä messujen jälkeisessä fiiliksessä. Mutta en montaa lausetta saanut. Jos vähään aikaan ei ole mitään kirjoitellut, menee aina hetki jos toinenkin ennenkun pääsee taas vauhtiin. 

Sitä vauhtia odotellessa voin vaikka kertoa, että kaulahuivi on valmis. Viileämpiä kelejä odotellessa, että saan sen käyttöön. 

Lankaa meni kolme kerää. Ainakin pituutta on tarpeeksi. Kuvatahan en osaa sillai, että värit näyttäisi oikeilta. Vaalea on vaaleanpunainen ja tumma harmaanruskea.

"Tähti"-kokki

Ai miten niin tähti-kokki, koska mulla on hieno tähtikuvioinen essu. Sen kun vetäsee kaulaan ja solmiii satiininauhat selän taakse, tuntuu kun osaisi tehdäkin oikeasti tosi hyvää ruokaa.

Vapaapäivien vakkari homma mulla on laittaa ruokaa. Muuten en sitä kovinkaan paljon tee. Olen yleensä aina se, joka tulee viimeisenä kotiin töistä.
Kiva kokeilla ja soveltaa erilaisia ruokia. Olen vaan tosi huono kokeilemaan sellaisia reseptejä mihin tulee jotain "outoa". Nuukuus iskee melkein aina siinä kohtaa, kun pitäisi ostaa joku "erikoinen" mauste tai joku outo etikka.

Tänäänkin tein kauppalapun, mutta vaihdoin ruokaa matkalla, joten lapusta ei ollut mitään hyötyä. Muutama lisäaskel tuli kaupassa, kun en todellakaan ollut suunnitellut tarpeeksi tarkasti mitä ruokaan laitan.

Parhaalta ruoka näytti keskeneräisenä ja meinasin sellaiseksi jättääkin. Heitin sekaan loputkin ainekset. Kana oli siis kyseessä, sekaan sipulia ja paprikaa, cashew-pähkinöitä ja ananasta. Sitten muistin, että olin vähän saman tyylistä ennenkin tehnyt ja ananasmehu sai kastikkeesta vähän pahaa. Vähän sokeria ja suolaa sekaan, ni maku ei ollut niin hapan. En ole ennen sokeria ruuan laitossa käyttänyt, paitsi pulled porkissa. Kiitos miljoonien kokkiohjelmien, muistin sokerin tekevän jotain.... Joo se toimi, kannatti kokeilla.

Joulua odotellessa

Eilen pieni sekoaminen Prismassa. En tiedä kuinka kauan joulusuklaat on jo ollut hyllyssä, mutta minä näin ne eilen ensimmäisen kerran. Kaikkea uutta oli tullut. Namnam.

Hillitsin kuitenkin itseni ja ostin vain yhden Fazerin suklaalevyn. Se oli uusi winter edition, mantelia, karpaloa ja joulumaustetta. Joulumausteen huomasin vasta, kun laitoin ekan palan suuhun, en siis huomannut sitä lukiessani mitä suklaa sisältää. Se on kyllä jotenkin jännä ja jollainlailla inhottava fiilis, kun suuhun laittaessa kuvittelee jonkun maistuvan jollekin muulle, miltä se maistuu, Toinen talvimaku oli omenaa ja jotakin muuta sisältävää, sitä kokeillaan seuraavaksi. Ja Dumleja piparkakun makuisina. Joo olen hulluna suklaaseen.

Pidän vielä pari kuukautta joulujutut kaapissa, suklaata ei lasketa. Tai eihän tässä tarvitse niinkään kauan odottaa. Ensimmäisenä adventtina olen aina laittanut ne joulukoristeet mitä haluan ja niitä ei ole montaa.

Edelliset höpinät kuvina

Jos luit perjantai-illan höpinät, tiedät miksi tässä on tämmöiset kuvat.

Sain eilen huvin valmiiksi ja totesin, etten haluakaan siitä kolmion mallista. Aloitin alusta ja nyt tarvitsen ainakin yhden kerän lisää. Mutta hyvä siitä tulee.

Perjantai-ilta

Tekniikka ei ollut mun puolella. Otin kivat kuvat mun ihanasta herkkupöydästä. Ihan saan ittekseen fiilistellä Antti Tuiskua ja syödä herkkuja. Kerron ilman kuvia, mitä herkkuja mulla on. Kotimatkalla koukkasin kaupan kautta. Vähän Tuc-keksejä ja valkohomejuustoa. Toi Castellon white, se vaan on niin hyvää. En oo jostain syystä sitä syönyt varmaan vuoteen ja se on edelleen parasta. Ei oo liian vahvaa, mut kuitenkin on makua. Ja karkkia, Maraboun karkkipussi, missä on Daimia mukana. Namnam.

Oon päässyt vihreän teen makuun, mutta tommonen vähän kesympi versio, omenalla maustettu. Mun on saatava teeheni hunajaa, ei sokeria. Rakkaani piti mua vissiin vähän pöpinä yhtenä iltana, kun söin hunajaa suoraan purkista ja laitoin vähemmän teen sekaan. Oon kuitenkin koko ikäni syönyt melkein kaiken kanssa hunajaa. No okei en nyt ihan, mutta kyllä menee myös ruisleivän päällä. Hunaja on sellainen, minkä haluan olevan suomalaista, siitä en tingi.

On varmaan joka vuosi tehnyt uuden kaulaliinan. Niin teen myös tänä syksynä. Aloitin tänään ennen töitä, enkä ois millään malttanut lähteä töihin. Novitan Usva-lanka taitaa olla uutta tai mä en ainakaan oo huomannut aiemmin. Lanka on tosi pehmosta ja siitä tulee ihana iso lämmin huivi. Nuukuuksissani en ostanut uusia paksuja puikkoja. Puikot ohjeen mukaan pitäisi olla 8, mun paksuimmat taitaa olla 6 tai 7, mutta ne oli liian pienet. Mutta 8 virkkukoukku löyty ja löysimpä hyvän ohjeenkin. Yleensä mä en osaa mitään virkata ohjeiden mukaan, mutta nyt on tarpeeksi yksinkertainen. Tästäkin tekeleestä olisi ollut kuva, mutta...

Lämmikettä syksyyn

Virkkaustöiden opettelu ja mun hermot ei vaan sovi yhteen. Jos on helppo juttu sit menee, mut jos pitäisi jotain hienoja kuvioita ja koukeroita tehdä, niin ei tuu mitään. Ihan vaan perusjuttuja.

Melkein vuosi meni, että sain torkkupeiton valmiiksi, mutta tuli siitä hyvä. Viime talvena aloitin tekemällä ns. isoäidin neliöitä. Niitä virkkasin muiden käsitöiden ohella. Meinasi välillä iskeä epätoivo, ettei ne laput riitä ikinä. Mittana käytin Ikean torkkupeittoa. Vihdoin joskus keväällä olin saanut tarvittavan määrän kasaan. En arvannut kuinka paljon lankaa menee. Olen kyllä huomannut, että virkkaus vie enemmän lankaa, kuin neulominen. En ostanut peittoa varten yhtään kerää. Sain siskoltani useamman kerän, niistä tein myös muutamat sukat hänen perheelleen. Vähän käytetyt pipo ja kaulaliina sai myös uuden elämän. Lankoja oli vähän eripaksuisia, kerrosten määrää muuttamalla sain ruuduista saman kokoisia.

Lappujen sommittelu olikin yllättävän haastavaa. Ensimmäinen suunnitelma ei toiminut. Lopulta, kun järjestys oli hyvä, jouduin jättämään kaiken keskelle olohuonetta ja kulkuväylää. Pakko oli siis saada peitto valmiiksi mahdollisimman pian.

Toinen virkkaustyö olikin sitten paljon pienempi ja nopeampi. Löysin niin hyvät ohjeet kuvien kanssa, että ei voinut epäonnistua. Tein pienet tossut kaverin vauvalle. Ajattelin, jos nämä menee käyttöön alla on kuitenkin sukka, niin uskalsin tehdä tavallisesta villalankasta (7 veljestä), enkä vauva langasta.

Omppu

Aika vähäiselle on tainnut jäädä omenasato tänä vuonna. Äsken keittelin vähän mehua ja hilloa. En tosiaan saanut paljon omppuja ja osa niistä ehti mädäntyä pussiin. Täytyy kysellä jos jostain vielä saisi vähän lisää. Mehua haluasin vielä keitellä. Hilloa en välttis, ku on vielä vähän viime syksystä jäljellä.

En ole tämän päivän trendiin mehustimeen tutustunut. Ihan kattilassa mehuni keitin ja siitä samalla saan hillot. Saalis oli tosi pieni, mutta vähän maistiaisia. En tosin ole maistanut vielä.

Se tuoksu mikä koko asunnon valtaa omenoita keittäessä on kyllä ihan mieletön. Ensimmäisenä tuli mieleen sana, lumoava, mutta mielikuva siitä sanasta on huuhteluainemainos ja se ei nyt sovi tähän yhteyteen. No se nyt kuitenkin jäi päähän. Nyt äkkiä takaisin ihanaan omenen tuoksuun.
Vaikka kuinka joka puolella puhutaan puhtaista ja terveellisistä raaka-aineista. Mahdollisimman vähän pitäisi käyttää e-koodeja ja lisättyä sokeria. Itse kuitenkin laitoin hilloon pikkusen hillosokeria ja mehuun tavallista sokeria. Olisihan se ihan mahtavaa, jos kaiken tekisi "terveellisesti". Hilloon lisäsin myös kanelia. Omena ja kaneli vaan on pettämätön yhdistelmä.

Marjojen pakastus ja omppujen hilloksi ja mehuksi keittäminen onkin ainoita mitä olen säilömisessä onnistunut. Basilikaa kasvatan joka kesä. Loppukesästä aina mietin, mitähän tosta tekis ja mitenhän sen säilöis. Viime kesänä tein tosi hyvää pestoa ja sitten loput homehtu ja otti päähän niin paljon ettei mitään rajaa. Tänä vuonna en edes ajatellut, että mitään pestoa alkaisin edes tekemään. Googlasin vaihtoehtoja. Kuivattamalla ei voi homehtua. Osan lehdista kuivatin ja ne on nätisti purkissa. Osan laitoin öljyyn ohjeiden mukaan. Ja ne tietysti jo homehtu. En siis tee basilikasta mitään. Ensi keväänä voin taas laittaa siemenet kasvamaan, mutta jos muistais laittaa vaan vaikka puolet pussista. Täytyy varmaan seuraavaksi googlailla lähellä olevia Marttoje säilömiskursseja.

Parasta syksyssä

Kyllä keksin vaikean otsikon. Koulussa aina opettaja sanoi, että otsikko keksitään viimeisenä tekstiin sopivaksi. Täällä olen huomannut sen toimimattomaksi, koska se unohtuu laittaa, jos en siitä aloita. Voisin kirjoittaa pitkästi siitä, miksi en tykkää syksystä, mutta "ajatuksia asioista mistä tulee hyvä mieli".

Olen vaihtanut työmatkoille fillaroinnin kävelyyn. Omistan kyllä valon, mutta se ei valaise tietä tarpeeksi, niin en uskalla routavaurioiden pelossa ajella. Yksi loukkaava kaatuminen saa riittää.

Mutta ne hyvät asiat... Tykkään polttaa kynttilöitä. Vaikka on ollut suht lämmin syksy, olen aloittanut kynttilöiden polttamisen tunnelman vuoksi. Niistä tulee hyvä fiilis. Ei sen takia, että moni ne liittää romantiikkaan. Minä yhdistän kynttilät kaikinpuolin kivaan oloon. Ihan sama mitä mies sanoo ja naureskelee. Eilen taas tuli huomattua, miten miehet ajattelee niin erilailla.

Meillä on ollut estetiikkaa hyvin paljon esillä ja siitä on tullut osittain vitsi. Jos haluan jonkun miellyttävän omaa silmää, ihan vaan jonkun käytännön asian esim. laudeliina. Jos se on mielestäni väärän värinen, se häiritsee, ei ole niin kiva saunoa. Mieshän ei sitä tajua, "se on vaan perseenalusta". Yritin vääntää asiaa rautalangasta ja keksin mielestäni hyvän esimerkin. "Miksi seuraat jalkapalloa ja jääkiekkoa?" Sain siihen vastakysymyksen "Jos on kaksi siideriä, toinen pahaa ja hienossa tölkissä ja toinen hyvää ja tosi rumassa tölkissä, kumman valitset?" Ei voi verrata, koska voin kaataa siiderin tuoppiin tai lasiin. Voitin.
Yritin jatkaa... Jos lempijoukkue voittaa siitä tulee hyvä mieli, jos laudeliina on miellyttävän värinen siitä tulee hyvä mieli. Kyllä rakkaani lopulta tajusi mitä asialla hain takaa, mutta vaikeeta se tuntui olevan. Mistä tulee hyvä mieli? Miehet....

Kävin hakemassa omppuja kaveriltani. Työvuoroista johtuen ne on ollut muutaman päivän terasilla. Toivottavasti saan niistä edes vähän mehua keiteltyä, ettei ole kerennyt mennä huonoksi. Viime syksynä ekan kerran tein omenoista jotain muutakin, kuin piirakkaa. Eka kattila silloin palo tietysti pohjaan. Ja eka pullo mehua oli varsinaista tiivistettä.

Eilen töistä tullessa kävin kaupasta hakemassa vanijakastiketta, koska niin pyydettiin. Jälkkäriksi oli omena-kaurapaistosta, sitä olin itsekin ajatellut tehdä, taisin ääneenkin mainita. Ai vitsit, se oli niin hyvää, super makeeta, mutta hyvää. Pisteet rakkaalleni, joka ei tykkää leipoa eikä sitä hommaa teekään, kuin ehkä kerran kolmessa vuodessa.

Kokeileva keittiö

Kukkakaali on yksi lemppareista, aina ollut. Välillä se narskuna hampaissa tuntuu yhtä ikävälle, kuin liidun vinkuminen liitutaulua vasten. Ajatuskin saa kylmät väreet.

Kukkakaali-sulatejuustokeitto, kukkakaaligratiini...mitä näitä nyt on. Tekisin useammin jos vain joku muukin tässä taloudessa niitä söisi.

Uusin kukkakaali kokeilu. MeNaiset oli tehnyt niin hyvän otsikon nettiin, että pakkohan sitä oli kokeilla. 

"nyt löytyi haastaja chicken wingseille!"

Tykkään wingseistä ja kukkakaalista. 

Kukkakaalin vaan taikinakuori rasvassa paistettuna. Ensin oli pikkasen liian vähän chili-kastiketta taikinassa ja se oli ehkä liian löysää. Kukkakaali pienemmiksi kukinnoiksi ja taikinassa pyörittelyn jälkeen rasvaan tirisemään. Rasvakeittimestä lähtee niin järkky haju, että se on todella harvoin käytössä, kesällä pihalla.

No siellä ne pallerot sitten paistui.

Kuumana tarpeeksi chilillä ne oli ihan jees. Mutta sitten, kun ne oli jäähtynyt. Hyi, yök, en syö. Kypsennetty jäähtynyt kukkakaali, ei varmaan tarvii muuta sanoa. En sentään koko kukkakaalia tähän tuhlannut.

Siinä kohtaa, kun rakkaani tuli kotiin kaikki oli jo ihan jäähtynyt. Tarkoituksella jätin hänelle maistiaisia. Hän ei tykkää kukkakaalista, mutta tiesin hänen haluavan kuitenkin maistaa. Varoitin, että ne on oikeesti tosi pahoja.

Ne on nyt testattu, eikä tarvii toista kertaa. Tiedän ainakin miten saa hyvän taikinakuoren, jos jotain rasvassa paistaa.

kanamuna

vehnäjauhoja

vettä

chili-kastiketta

Sukkien uusi elämä

Koko ikäni olen tykännyt neuloa. Sukkia, lapasia, paitoja, kaulaliinoja...

Ensin teen ja sitten purkaan ja sitten taas teen. En ole ikinä kauheasti tykännyt ohjeista, en jaksa perehtyä niihin. Monesti on eri paksuinen lanka ja sitten ei silmukat ja kuviot täsmää ja koosta ei tule ollenkaan oikea. 

Katselen ohjeita ja kuvia ja sitten teen jutut omasta päästä. Jos ei onnistu sitten taas purkaan ja teen tai vaihdan mallia.

Viime talvena tein ihanasta pehmeästä muistaakseni bambua ja villaa sisältävästä langasta pitkät sukat, ylipolven ylettyvät. Ei niitä tullut kuitenkaan käytettyä yhtä kertaa enempää. Siinä vaiheessa, kun ei ole käyttökertoja tuon enempää eikä pesujakaan, voi sukat vielä purkaa.

Nyt täytyy tehdä vielä toisesta sukasta parit näille sukille. Pinkki pitsisenä ja musta kuviollisena tai palmikollisena. Nää mahtuu hyvin kaikkiin talvikenkiin, koska on niin ohuet.

Neulonta on niin kivaa, se on ihan mun juttu. Puikot heiluu melkein joka ilta tv:tä katsoessa.

Pieniä iloja

Eilen lähti hiuksista pituutta noin 20cm. Useamman vuoden ne onkin kasvanut. 

Ja voi apua kuinka suuri vaikutus. Ihan ku oisin tapahtunut jotain tosi suurta.

No olihan tää suuri juttu, kun mieskin huomasi. Hän kyllä tiesikin tästä etukäteen. Kotiin tultuani kysyin, onko hyvä. "Siitähän lähti aika paljon" Ei ilmeisesti ollut uskonut, että leikkaisin niin paljon. Parin tunnin päästä sain uusia kommentteja "Sä oot ihan oudon näkönen, ku ei oo sitä kauheeta pehkoa" 

Latvat oli aika kärsineet. Kampaajakin sanoi latvojen näyttävän siltä, että ne ei ota enää väriä vastaan. 

Mutta tää fiilis, kun tajuaa olevansa hyvällä tuulella. Ja sen aiheuttaja oli aika pieni juttu kuitenkin. Oon tätä miettinyt, mutta päätös oli aika pikainen ja ajankin sain nopeasti, niin se oli tehtävä.

Ei ees harmita harmaa, sateinen ilma. Nyt on niin hyvä fiilis, toivottavasti tätä ei pilaa mikään. Vielä laitan jotain kivaa meikkiä, ni päivä on loistava.

Kuinka itsekäs saa olla?

En kysy saako olla itsekäs, koska sitähän me ollaan, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Jos kaikki ajattelisi vain ja ainostaan itseään, eihän kenellekään olisi kavereita. Mutta missä menee se raja, onko ees sellaista. Kukaan ei kuitenkaan saisi mitään haluamaansa jos ei ajattelisi omaa etuaan, enkä tarkoita nyt maitoa ruokakaupasta tai marjoja metsästä. 

Varsinkin oman elämän toteuttaminen. 

Moneen asiaan tarvitsee muitakin ihmisiä, mutta se oman haaveen toteuttaminen. Jos kokee olevansa onnellinen toisella puolella Suomea, ei pidä jäädä miettimään, jos rohkeus riittää antaa palaa vaan. Kavereita ja sukulaisia voi nähdä silti. Ei kaikkia kuitenkaan nää niin usein, että välimatka olisi haittana.

Jos tekee asioita oman pään mukaan, kertoo se osittain myös itsetunnosta. Jos kaveri on omalla uurastuksellaan saavuttanut jotain hienoa, minä ainakin voin olla ylpeä hänestä. Tietysti pieni kateus voi nousta esiin, jos itse olen niin saamaton ja laiska. Mutta se ei estä olemasta iloinen kaverin puolesta. 

Ja onko meillä jotain velvollisuuksia pitää säännöllisesti yhteyttä johonkin tuttuun/kaveriin/perheeseen. Elämän tilanteet muuttuu kaikilla. Ei aina kiinnosta. Niinhän se menee. 

Jos on vaikka pitkään ollut sinkkuna ja sitten löytää jonkun ihanan. Yksi uusi ihminen elämässä ja häneen haluaa tutustua ja on ihan ihastunut. Tottakai silloin haluaa nähdä vain hänet. Ja hän on ihan uusi tuttavuus eli kokonaan uusi pala elämään.

Ero, silloin menee taas kaikki palikat uusiksi. Onko silloin vielä samat kaverit pitämässä yhtä usein yhteyttä, kun suhteen alussa valittivat, kun ei enää kuulu mitään, kun on uusi rakkaus.

En tiedä tuliko pointtini ollenkaan tästä esiin. Mikä sitten on se terve itsekkyys, siihen on varmasti kaikilla oma mittari. Minä ainakin olen oppinut toimimaan sen mukaan, että itsellä olisi mahdollisimman hyvä olla. Kukaan ei tee valintoja puolesta. Kukaan ei toteuta haaveita toiselle. Kyllä tämä maailma alkaa olemaan niin paha, että olematta itsekäs ei pärjää.

 Pitää olla vähän itsekäs. 

Nyt mietin, että uskallanko julkaista tätä tekstiä, ettei joku luulee, että olen ihan kamala itsekäs omaan napaan tuijottaja. Sana on vapaa, antaa mennä vaan.

Mikä sopii karviaisten kanssa?

Pihallamme kasvaa pari oksaa karviaista. Ilmeisesti joskus ollut pensas naapurin puolella. Aidan alta meidän puolelle tulee pari oksaa. Sen verran olen kurkkinut naapurin pihalle, että siellä pensasta ei enää näy.

Pari päivää olen miettinyt, että miten hyödynnän hyvin pienen karviaissadon. Minkä marjan kanssa ne voisi yhdistää? Ennen en ole karviaisia muuten syönyt, kun pensaasta suoraan suuhun. 

Kokeiluni meni melko hyvin. Yhdistin mustikat ja karviaiset. Makeaan piirakkaan laitoin marjat kuningatarrahkan kanssa. Hyvää oli, karviaiset tosin ei kauheasti maistunut. En lisännyt sokeria, niin ei ollut liian makeaa.

Kaikki kun on tehty nykyisin niin helpoksi, niin minäkin käytän kaupan valmiita piirakkataikinoita pakasteesta.

Superfoodia ja metsäterapiaa

Ei turhaan sanota, että metsässä rämpiminen rentouttaa. Huomasin sen myös itse. 

Vieraaseen metsään tosin ei uskalla mennä kovin pitkälle, vaikka olisi puhelin ja googlemaps taskussa. 

No kuitenkin, itsekin lähdin metsään ämpärin kanssa. Mustikan varvut näytti hyvin putsatuilta, yksi marja siellä toinen täällä. Epätoivo meinasi iskeä jo alkuunsa. Pohjan peittyminen marjametsässä on aina ollut jonkinlainen mittari. Ja siihenkin tuntui menevän vaikka kuinka kauan.

Liikuin metsässä tien suuntaisesti, etten menisi ainakaan liian syvälle. Katsoen koko ajan mihin astun ja peläten käärmeen koloja. Voiko olla mitään inhottavampaa, kun kävelee suoraan puiden välissä menevään hämähäkin seittiin. Siitä tulee niin inhottava olo, haluaa vaan äkkiä huitoa ja saada kaikki langat pois itsestään, mutta ne ei vaan lähde irti. Vaikka on pyyhkinyt jo kasvot sataan kertaan, seittiä tuntuu olevan, vaikka ei ole.

Vihdoin löysin hyvän paikan, missä marjoja oli. Mihin vaan katsoin, niitä riitti. Ajattelin, että jee nyt saan ämpärin täyteen. En ole mikään kokenut nopea marjasta, en omista poimuria. Välillä oli ihan pikkusia marjoja, ne sai jäädä ja välillä oikein jättiläisiä. Päätin, että ne mitä siinä näen kerään mukaan. Yksinhän sain kerätä, koska rakkaalla seuralaisellani ei riittänyt sitäkään vähää kärsivällisyyttä, kuin minulla. Miten siinä aina tuntuukin käyvän niin, kun epätoivo iskee jostain tulee pieni valon pilkahdus. 

Sain melkein kaikki haluamani ja näkemäni marjat poimittua, kunnes alko sataa. Metsään mennessä huomasin vadelma pensaita matkan varrella. Ne piti tietysti tarkistaa. Vadelmat oli huonoja, matoisia ja kuivia. Niitä olisi ollut kiva saada myös enemmän, kuin seitsemän.

Nyt mulla on mansikat ja mustikat pakastimessa talven varalle puuroihin ja smoothieisiin. Mutta se mitä piti alunperin kirjoittaa, niin metsän terapeuttisuus. Siellä kyllä ajatukset kaikkoaa. Sitä vaan keskittyi vaan siihen mistä niitä mustikoita löytää. Ehkä joskus voisi lähteä ihan vaan kävelemään metsään ilman sen suurempaa tarkoitusta. Huomasin paluumatkalla, että en tosiaan ollut miettinyt mitään stressaavia juttuja. Ajatuksissani palasin lapsuuden marjareissuihin. Tasan tarkkaan tuli mieleen se miltä metsässä näytti ja miltä siellä olo tuntui. Muistin myös millainen ämpäri tai joku muu itsellä oli ja kuinka sitä kävin siskoni kanssa kilpaa tyhjentämässä äidin isoon ämpäriin. Minä tietysti harvemmin, koska olen nuorempi.

P.S huomatkaa saappaat, Nokian perinteiset. Ne on ainoat oikeat metsähommiin.

Kuvat kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa

Niin harvoin pääsee näkemään auringonlaskua. Se on niin kaunista ja joka kerta yhtä hämmentävää.

Joka puolella ihan hiljaista, järvi melkein tyyni ja seurana oma rakas saunan jälkeen. 

Voi kuinka imelää.

Uutuus vastaan klassikko

Huulikiiltoja tuntuu kertyvän meikkipussiin ja laukun pohjalle huomaamatta useampi. 

Lancomen Gloss in Love kiiltoon on tullut uutuus, volumizer. Tästäkö uusi kilpailija Diorin Lip Maximizerille?! Dior on melkein yksinään saanut olla "pullistajien" harvassa joukossa.

Lancomesta tulee upea kiilto, alkuun tunne on viileä, ei nipistele, suurta pullistusta en huomaa, huulen pinta näyttää ehkä vähän tasaisemmalta. Ei tunnu tahmealle. 

Tykkään hylsystä tosi paljon. Klik-systeemi avaukseen, on mun mielestä parempi, kuin kierteet. Eli pienestä napista painamalla, korkki nousee. Kierteet tuntuu aina olevan ihan huulikiiltoa täynnä ja saa olla tarkkana ettei sotke koko meikkipussia. Seuraavaksin, kun tarvitsen uutta kiiltoa, harkitsen vakavasti ostavani Gloss in Loven.

Siitä olin yllättynyt, ettei Lancomen Suomen sivuilta vielä uutuus kiiltoa löytynyt, Stockmannin nettisivuilta löytyi.

Clarinsin Instant Light Natural Lip Perfector ei varmaan paljon esittelyjä kaipaa. Klassikkoon tulee aina välillä uusia sävyjä. Helppo levittää, annostelu toimii, väriä juuri sopivasti, ihana kevyt vaniljainen tuoksu, pehmeän tuntuinen, ei ole tahmea, kosteuttaa. Tarviiko vielä kehua, vai onko jo selvää, että minäkin tykkään.

Voittajaa ei löytynyt. Molemmata kiillot vaan on ihania.

Minäkin ajattelin huomenna suunnata Helsingin Sokokselle ihalemaan Urban Decay meikkejä. Silmämeikinpohjustuksia olen käyttänyt ja ne on kyllä maineensa veroisia, eli ihan huippu hyviä. Olen varautunut jonottamaan.

Kesällä maistuu herkut

Ekaa kertaa elämässäni tein muurinpohjalettuja. En oo muutenkaan tulella mitään valmistanut, paitsi tikkupullaa ja makkaraa kärtsännyt.

Ensimmäinen erä meni ihan harjotteluksi. Taikina oli liian löysää ja välillä oli liikaa lämpöä ja välillä taas liian vähän. 

Toinen erä onnistui jo hyvin. 

Taikinan tein kuohukerman ja rasvattoman maidon seokseen. Hyvää oli, mutta ois ollut vielä parempia, jos ois paistanut oikealla voilla. Pakko sanoa, että oli kyllä tosi täyteläisiä.

2 dl kuohukermaa

2 dl rasvatonta maitoa

2 munaa

3 dl (?) vehnäjauhoja 

(en mitannut jauhojen määrää)

pikkunen suolaa

vähän isompi pikkunen sokeria

Ja sokeria tietty päälle heti paistamisen jälkeen.

Sivumakuna oli tietty asiaan kuuluvasti hieno savun maku.

Näitä täytyy tehdä joskus vielä uudestaan, nyt tiedän miten onnistun.

Scarlet red

Nyt on taas kynnet kunnossa.

Trindin cuticle remover on hyvä, sillä saa kuivat ja kynteen kasvaneet kynsinauhat hyvin irroitettua ja sitten poistettua. Viilaukseeen ehdottomasti paras on lasiviila. Se ei riko kynttä. Kynsilevyt ei irtoa toisistaan vaikka viilaisi edestakaisin. Uusin viila löytä on We Care Iconin kuusi pintainen viila. Siitä käytän oikeastaan vain neljää pintaa kynnen tasoitukseen. Vaikka on tasoittava aluslakka kannattaa silti tasoittaa viilalla kynnen pinta, varsinkin jos on liuskoittumista. Liuskoittuneen kynnen pinnalla lakka pysyy vain hetken kauniina. 

Trindin kynsinauhabalsamia upposi kynsinauhoihin ja kynsiin reilusti, matojen kaivelu mullan seasta oli todella kuivattanut. Kyseinen balsami on siitä ihana, kun se on öljytön, ei siis tarvitse välissä puhdistaa kynnen pintaa rasvasta, lakka vaan suoraan päälle, kun pinta on kuiva. 

Varpaan kynsiin laitoin perinteistä punaista. Isadoran geelilakassa on oma päällyslakkansa, kuivuu kaikissa valoissa. En ole kokeillut värilakkaa, mutta päällyslakka ei toiminut toisen värilakan kanssa, kuoriutu pois sormien kynsistä, varpaissa pysyi, kummallista. Kaksi kerrosta riittää, että saa tasaisen hyvän värin ja päälilakkaa yksi kerros, sillä tulee upea kiilto. Kuivuu tosi nopeasti.

Sormien kynsiin lakkasin aina kauniin ja ajattoman ranskalaisen. Alus- ja päällyslakkana tällä hetkellä tykkään käyttää Isadoran 6-in-1. Se tasoittaa ja tekee upean kiillon.

Opin kuivatustipat on ihan huiput, varsinkin tämmöselle kuka ei jaksaisi odotella lakkojen kuivumista. Nykyään kyllä lakat kuivuu tosi nopeasti, vaikka ei olisikaan erityismainintaa kuivumisesta.

Ja tältä lopputulos näyttää

Kynsien lakkaaminen on aina ollut kivaa. Se on pikkutarkkaa puuhaa, ni ei tarvitse miettiä samalla mitään muuta.

Piristyskahvit

Mulle käy erittäin hyvin, että hiki valuu, kun aurinko paistaa. Pieni välipysähdys terassille kahville järvimaisemiin, ettei kuski nukahda.

Kotona odottaa käsien ja jalkojen hoito urakka. Viikon pysyy varpaan kynsissä lakat hyvin. Nyt on OPIn viime kesän ihana kirkas ja pirteä neon pinkki.

Sormien kynnet onkin sitten eri juttu. Jokapäiväinen saunominen ja matojen kaivaminen vei suurimman osan lakkapinnasta. Tein ihan tietoisen valinnan, että reissussa en lakoista stressaa. Oli kiva välillä tehdä ihan jotain erilaista. Harvoin on madon kakkaa tai multaa kynsien alla. Sen jälkeen kuitenkin katselin kauhulla kuinka kynnet kuivuu.

Kaunis Suomi

Muutaman päivän aikana on tullut jälleen todistettua kuinka kaunis meidän maa on. Järvet on niin upean näköisiä. Ne paikat missä vettä on, tykkään. Itse asun keskellä kuivaa maata. Nautin kun saan olla veden äärellä. Tyyni veden pinta tai liplattavat laineet. Se vaan rauhoittaa ja saa pään tyhjentymään.

Miettikää kun istuu tossa laiturin päässä ja ihmettelee vaikka vaan omia varpaita vedestä. Eikä tarvii tehdä mitään.

Kesä ja kesäloma

Aina on kiva tehdä jotain uutta. 

Lomani aloitin suuntaamalla Helsinkiin. No se ei ollut uus juttu. Olen oppinut arvostamaan erilailla omaa kotimaata. Niin paljon on täälläkin nähtävää. Vaikka lämpö (lue kuumuus) on se mitä kesälomalta eniten odotan. Nyt sain sitäkin, säät on ollut mitä mahtavimmat. 

Jätskiä meren rannalla auringon porottaessa. Tahmaiset sormet, kun jätski sulaa liian nopeasti. Lisää aurinkovoidetta. Hiki valuu selkää pitkin. Aurinkolasit. Vettä, koska kuumuus kuivattaa. Hyvää ruokaa. Herkkuja. Kivaa seuraa. Rakko varpaassa. Näitä oli mun tän kesän lomasta pari ekaa päivää.

Mutta ne uudet jutut. Stadikan torni, 3D-leffa, Mattolaituri ja Kaivopuisto. Ulkomaille lähtiessä tiedän, että paljon tulee käveltyä. Niin myös Suomessa. Kerkee nähdä ja kattella kaikkea ympärillä olevaa. Suunnistus Google mapsin avulla ei mennyt ihan suunnitellusti. "Me mennään ympyrää" No ehkä kierrettiin yksi kortteli turhaan, mutta ei se mitään. Pääasia on että päästiin määränpäähän. 

Stadikan tornista oli kyllä hienot näkymät, koko Helsinki. Sieltä kuulemma näkee Talinnaan asti. En kyllä erottanut, ehkä se oli jossain horisontissa. Upealla säällä kaikki näyttää hyvälle.

Jurassic Wold 3D:nä, olihan se aika hurja. Vähän meinas selkä painua penkkiin, kun dinosaurukset juoksi kohti ja näytti, et ne tulee oikeesti päälle. Enemmän viereisessä penkissä oleva nainen sätky, kuin mä.

Tykkään käydä Helsingissä. Koskaan ei ole tuntunut, että sinne haluaisin muuttaa. Tykkään siitä, että siellä ihmiset on siellä juuri sellaisia, kun haluaa, eikä kukaan katso pitkään. Aina on ihmisiä näkyvillä. Siellä voi pysähtyä istumaan ja ihmettelemään ohikulkijoita. Musta on kiva katsella ihmisiä ja keksiä ja arvuutella millaista elämää ne viettää. 

Auringon säteet on mentävä tänäänkin ottamaan talteen. Vaikka aurinko ei ole terveellistä iholle, näyttää ruskettunut iho silti paremmalle, kuin kalpea. Ja kohta saa taas makaa monta kuukautta sisällä sohvan nurkassa.

P.S Helsigissä käydessä pakollinen ostos Stockmannilta puuteripaperit. Niitä saa niin harvasta paikasta edullisesti. Kulutustavaraa enkä halua siitä paljoa maksaa.

"Älä murehdi, mitä muut ajattelevat, sillä kaikki ajattelevat vain itseään"

Netissä törmää kaikenlaisiin listoihin, elämänohjeisiin ja ties mitä. 

En tiiä onko oikeesti joku 90 vuotias mummo listannut elämänohjeensa, mutta hyvin mahdollista. 

Otsikko on yksi niistä. Loistavasti sanottu. 

Sanotaan, että naiset pukeutuvat toisia naisia varten. Siitä asiasta olen osittain samaa mieltä, koska ainahan naiset katsoo toisiaan ja ajattelee, et mitä tollakin on tollasta päällä. Miksi ei osata katsoa, että wau näyttääpäs hyvältä. Multa se ei ainakaan ole pois, jos kehun toisia. Mulle tulee siitä hyvä mieli, jos saan toisen piristymään ja tuntemaan itsensä kauniiksi kehuessani huulipuna valintaa tai paidan väriä. Elämän on liian lyhyt, vähättelyyn tai toisten kadehtimiseen. 

Itse yritän elää sen mukaan, että teen asioita mistä tykkään ja pukeudun niihin vaatteisiin mitkä tuntuu hyvälle. Voi kuulostaa itsekkäälle, mutta elän itselleni en muille. En jätä enää parhaita vaatteita huippu hetkiä varten, koska mun tavallisessa elämässä niitä ei juurikaan ole. Arjestakin voi tehdä oman juhlan. En kuitenkaan hillu kaupungilla arkena iltapuvussa. Ed. mummon ohjeilla voin laittaa parhaat alusvaatteet koska vaan. Jos sattuu jokin onnettomuus ja ambulanssimiehet tulee, ei oo ainkaan mummokalsarit jalassa. Muistan serkkuni joskus sanoneen lenkkeillessämme: "nyt jos jäis auton alle ja ambulanssimiehet leikkais vaatteet, mulla on ihan kauheet kalsarit"

Itsekään en jaksa aina vapaapäivänä meikata, kun läähden kauppaan, eikä mun mielestä aina tarviikaan. Eilen tuli pitkästä aikaa sellanen fiilis, et hei vähän voi tehdä iselleen jotain, kun lähtee pidemmälle, kun roskikselle. 

Kahden minuutin helppo ehostus: kulmakarvageeli ja kevyt ripsiväri. Tähän meikkiin loistavat tuotteet on Isadoran brawn shaping gel ja Lancomen cils tint. Kyllä, kuulun niihin joilla ei väriä ole luonnostaan. Eroa ei varmaan kukaan muu huomaisi, mutta itselläni oli kivempi olo.

Itsevarmuus ei ole helppo asia. Se ei kaikille tule luonnostaan. Täytyy olla rohkea. 

Rauhoitu, rentoudu, virkisty

Tämän kesän paras ostos tuntuu olleen Zenvärityskirja.

Pari tuntia menee hujauksessa. Aivot saa ihan toisenlaista ajateltavaa, kun normaalisti. Sitä keskittyy vaan siihen, ettei kauheesti jäisi terän jälkiä ja alue tulee siististi ja tasaisesti väritettyä. Tää on ihan mun juttu.

Tää on sitä edullista terapiaa. Hintaa kirjalla on 9,90 ja värikynät löytyi jo valmiiksi.

Ainoa huonopuoli on se, että  niska menee jumiin. Pari tuntia samassa asennossa, ei mikään ihme.

Miksi tämmösiä ei ole aiemmin keksitty. 

Olen varma, että omasta kirjastani tulee jokainen kuva väritetyksi.

Kesälomareissulle voin ottaa omat "askartelut" mukaan, ihan niinkuin lapsena. Jännää!

Aurinko ja aivot nollaavaa tekemistä.

Syömään!

Ruokanirsoilija täällä hei!

Kypsentämättömiä kaloja ja lihoja kohtaa mulla on jonkin asteinen kammo. Pelkään, että niistä voi saada jonkun taudin tai jotain. Kiitos äitini. 

Olen alkanut päästä tästä jo ohi. Olen huomannut, että niitä voi syödä. Pihvi mediumina, kiitos. Se ei ole raaka, tiedän.

Muutaman kerran olen tehnyt sushia. Viimesimmällä kerralla ajattelin, että nyt laitetaa kalaa.

Siis mitä ihmettä mä teen. Ostanko mä pikkupalan lohta ja leikkaan sen ja laitan merilevän ja riisin väliin. Siis hä?!? Enkö muka muuta tee sille?!?

Ajatus oli tosi outo, mutta niin mä tein ja söin. 

Hyviä niistä tuli.

Ruuanlaitto on kivaa. Siinä voi uppoutua vaan siihen hommaan. Ei tarvii miettiä muuta. Nojoo, perunoiden keitto ei oo kauheen terapeuttista. Ei edes se peseminen. Multaisista perunoista kuravesi lentää ja taas tajuaa, ettei laittanut essua vaatteiden suojaksi. Miksi ihmessään sen essun muistaa vasta siinä vaiheessa, kun on jo kädet työntänyt taikinaan.

Ja hienolla aasin sillalla päästään taikinajuttuihin. Oonpas mä nokkela. Oon inhonnut ilmausta aasin silta jo pitkään ja nyt itse sitä käytän.

Mutta se taikina. Taikinan vääntäminen on terapeuttista, mutta myös ärsyttävää. Taikina kynsien alla, ei kiva. Ja kuinka paljon sieltä kynsien alta menee jotain bakteereja taikinaan, onneksi ne paistuu uunissa.

 Joskus vuosia sitten olen vääntänyt jotain sämpylöitä raivopäissäni jotain tyyppiä kohtaan ja lopputulos oli aika kova. Väänsin niitä palluroita liikaa jauhojen kanssa ja niistä tuli aikas kovia. Mutta se vähän auttoi, kun mietti, että liiskaa jonkun, kuka on ollut vähän inhottava.

Porkkanaa hipiälle

Sateisena ja harmaana päivänä on kiva miettiä rusketusta. Vähän olen saanut väriä pintaan tämän kesän aikana. Mulla on loma vielä edessä, niin on myös helteetkin, vielä jaksan uskoa niin. Aina olen aurinkovoidetta käyttänyt, mutta olen myös kärähtänyt, en onneksi kovin pahasti.

Pieni vaiva laittaa aurinkosuoja on iso hyöty, sitä ei vaan kaikki valitettavasti ole huomannut. Täällä pohjolassakin alkaa UV-arvot olemaan aika korkeita. 

Kyllä suojakertoimillakin ruskettuu. Ihon punoitus vaan jää pois, eikä ala hilseilemään niin helposti. Pidempi aikaisen ja kauniimman rusketuksen saa, kun käyttää kuorintaa, suojaa ja kosteuttavia tuotteita. Viime kesän menin 30 suojakertoimella. Tänä kesänä on ollut sk50. Ja olen silti ruskettunut, vaikka aurinkoa ei paljoa ole näkynyt. Onneksi meilläkin on jo saatavilla useampi sprayaurinkosuoja. Kädet ei tahmaannu, saa laitettua itse joka paikkaan, purkkia voi pitää ylösalaisin. Tosi kätevä, siirryn näihin.

Garnierilta löytyy spray Ambre Solaire sk 10, 20 ja 30 ja tää mun Sensitive sk50

Nivealla ainakin on kans sk20 ja 30.

Porkkanaöljyn olen ostanut reissusta. Olen käyttänyt sitä välillä aurinkosuojan päällä, mutta muuten käytän vartalovoiteen tilalta. Porkkanahan syventää rusketusta. Tämä tuote pitää ihon pehmeänä ja kosteutettuna. Ja väittäisin, että on auttanut värin pysymiseen, kun en ole aurinkoa paljoa nähnyt, ei oo tainnut moni muukaan.

Ei sokeria, kiitos

Eipä oo tullut, ku pari kertaa syötyä mansikoita tänä kesänä. Viimesimmät oli aivan jättiläisiä. eikä ollut makea lajike. Herkkujen ollessa kiellettyjä voisin syödä niitä makeita mansikoita. 

Pakastin pitäis sulattaa ennen kesän sadon pakastamista, mutta kukahan ne jätskit söis. Mä en nyt voi. Ihanaa Ingmanin Rocky Road... Pieni määrä rasian nurkassa oottele mua. Voisiko sen syödä viikonloppuna, kun muutenkin menee vapaalla tästä "kuurista". Ai että maku tulee suuhun, kun vaan ajattelenkin.

Tän aamun aamupala oli kyllä melkein yhtä hyvää. Oli niitä jättiläismansikoita ja Turkkilaistajukurttia. Jukurtti on niin kermaista, että melkein vois luulla syövänsä jotain "kiellettyä". Hyvää oli namnam.

Tää on niin kivaa, kun oon päässy hyvään vauhtiin jossain melkein uudessa asiassa. Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat aloittaneet laihduttamisen sata kertaa. Varsinkin, kun on ollut joskus sen 10 kiloa laihempi, tää on välillä tuskaa. Miksi oon päästänyt itteni tällaseks? Miten tässä on käynyt näin? Miksi vaan en voi mahtua vanhoihin farkkuihin? Kyllä, olen säästänyt lemppareimmat. Ja ne on kaksi tai kolme kokoa pienemmät, kuin nyt. Tavoitehousuja siis löytyy.

Rakkaalleni olen sanonut joskus, etten kyllä hänen kanssaan voi ikinä lähteä juoksulenkille, mutta miten sitten kävikään... Maanantaina mentiin. 6km yhdessä juosten. Olin itse tosi yllättynyt, mutta luulen rakkaani olleen yllättyneempi. Jossain kohti hän kysy pitääkö kävellä. No ei, silläkin uhalla, että pääsisi ajattelemaan etten jaksa. Välillä oli vähän raskaampaa ja välillä oli helpompaa, mutta kyllä oli voittaja fiilis.

Maanantain lenkillä katselin vihreitä puita ja pensaita, jotka reunusti molemmat puolet kävelytiestä. Ajattelin, että kyllähän näitä nyt kattelee ja mielellään täällä juoksentelee, mutta entäs sit, kun tulee tulee syksy ja on pimeetä ja sitä vihreyttä ei enää ole. Mun täytyy nyt vaan saada hyvä draivi päälle ja tää homma osaks mun elämää, ni ehkä mä sit pääsen pimeelläkin liikkeelle.

"Somekakku"

Aikaa on mennyt jo jonkin verran, kun kuulin ekan kerran Nutella-juustokakusta. Sillon jo aattelin, että sitä täytyy joskus kokeilla. Testimaistajani oli bongannut saman kakun. Ja mikäs muukaan, kuin hänen syntymäpäivänsä oli täydellinen ajankohta. 

Valkosuklaata ja Nutellaa, sopii!

Uunissa paistettavat juustokakut aina vähän jänskättää. Muistin töihin kävellessä, että kakku jäi jälkilämpöön, vaikka oli siellä jo tunnin ollut ja se piti ottaa pois, ennenkun lähden töihin. Uskottelin itselleni, että ei se haittaa, että uuni on varmasti jo jäähtynyt kokonaan. Tunnin jälkilämpö vaihtui seitsemäksi tunniksi. 

Vahinkoa ei onneksi tapahtunut. 

ennen paistamista

Mun mielestä kakku näyttää ennen paistamista paremmalle, kun paistamisen jälkeen.

Ajatus Nutellasta valkosuklaasta samassa kakussa kuulostaa tosi makealle. Mutta lopputulos oli todella yllättävä. Seistsemän ihmistä syömässä yhtä kakkua, yksi niistä ei niin perso makealle. Ei tosiaan kauan kestänyt, kun oli enää muruset jäljellä. 

Hyvää oli.

 Nutellan makua en kuitenkaan itse löytänyt. 

Jos pähkinäsuklaalevitettä syö purkista suoraan lusikalla, sitä ei voi syödä, kun yhden lusikallisen, koska se on niin supermakeeta. Tuorejuusto ja ranskankerma tasoitti makeuden. Vähän vähempi määrä kakkua kerralla olisi kuitenkin riittänyt. Aina jaksan ihmetellä, mitä tapahtuu pohjalle, kun on paistettava kakku kysyyssä. Niin ihmetteli muutkin "missä ne Dominot on?". Paistetun kakun pohja ei jää rapeaksi, eikä keksejä välttämättä edes tunnsita. 

Jos toiveena on, että teen kakun uudelleen voin sen tehdä, mutta muuten ennemmin vaikka Baileys-juustokakku.

Nettisivulla mistä ohjeen katsoin, siellä  mainittiin tämän olevan somekakku, koska on saanut somessa niin paljon huomiota.

Kesä!!!!

Tätä olen odottanut. Kesäkuu jo melkein ohi ja nyt ekaa kertaa biksut päällä. Kesäeväät ja kevyttä kesälukemista. Ei harmita yhtään, että on vapaapäivä.

Muistakaa suojautua auringolta. Itsellä jälleen spf 50. Viikonloppuna yksi kaveri kysyi oonko ollut jossain reissussa. Hänen mielestä mun jalat oli niin ruskeet, et oisin voinut olla etelässä. Mun vastaus oli silläkin kertaa "eiku mä käytän 50 suojakerrointa".

Intohimona kosmetiikka

Siitä se ajatus sitten lähti, nimittäin Olivian nettisivujen jutusta.

Missä kosmetiikkatuotteissa voi pihistää ja missä ei. Ajattelin itsekin tätä pohtia omien kokemusteni perusteella.

Jos raha ei olisi esteenä mielelläni käyttäisin luksusta kaikissa tuotteissa. Chanel, Dior, Guerlain, Armani... Aina voi haaveilla. Vaikka kuinka olisi täydellinen koostumus ja väri ja pysyvys, en silti maksa 40€ huulipunasta, minulle käy vaikka 7€:n huulipuna. Eli tässä tuli jo ensimmäinen tuote missä voin pihistää. Mutta onhan se kiva fiilis jossain naistenhuoneessa ottaa laukusta merkki huulipuna tai -kiilto ja laittaa sitä muitten nähden. Vaikka muut ei varmaan edes huomaa sitä, mikä merkki on kyseessä. Turhamaista ja pinnallista, tiedän.

Kasvojen hoitotuotteista voin maksaa vähän enemmän. Joitain ns. market-putsareita kokeiltuani kokemukset ei ollut hyviä. Sain näppylöitä ja tuntui ettei meikki lähtenyt kunnolla. Edullisemmista kasvovesistä on jäänyt sellainen fiilis, että tekikökän tää nyt mitään. Nääkin jutut on niin yksilöllisiä. Kaikki ei käy kaikille.

Nyt mulla on käytössä kaksi puhdistusta ja suola. Chanelin sekaiholle tarkoitettu vaahto, super-riittoisa. Jättää ihanan puhtaan tunteen, mutta ei kiristävää. Sillä en puhdista silmiä. Silmämeikille on edullisempi vaihtoehto, siinä voin tinkiä. Lumenen vedenkestävälle silmämeikille tarkoitettu on tehokas eikä ärsytä silmiä. Käytän aina välillä vedenkestävää ripsaria. Ja tykkään siitä, että silmämeikki lähtee nopeasti.

Laiskoihin hetkiin eli melkein joka ilta. Biothermin uusin puhdistus. Purkissa oleva paksu voide, joka muuttuu öljymäiseksi iholla. Tällä lähtee kaikki meikki tosi tehokkaasti, myös silmämeikki. Kasvovesi on apteekista ACOn. Hedelmähappoja sisältävä, eli kevyesti kuoriva. Koostumus on täyteläinen. Ihan jees, voin vaikka joskus ostaa uuden. Hintakaan ei ollut korkea. 

Kasvokuorinnat on myös "kalliimmalta" puolelta. Kosmetologini suositteli iholleni rakeetonta kuorinta. Kasvokuorinta on ainoa luonnonkosmetiikan puolelta, mitä tällä hetkellä minulla on. Olen ihan ihastunut Madaran kuorintanaamion. Sitä voi käyttää kuka vaan, vaikutusaika valitaan ihotyypin mukaan. Kuorivana osana on hedelmähapot. Aluksi tuntui pientä nipistelyä, mutta se kuuluu asiaan. Siis PIENI nipistely, ei saa tuntua pahalta ja koko vaikutusajan. Iho on kirkas ja pehmeä. 

Vaikka kuorintani on naamio, laitan silti yleensä vielä kosteuttavan naamion, enkä huuhtele sitä pois. Kestosuosikki kosteuttavassa naamiossa jo useamman vuoden on ollut Cliniquen.

Silmänympärysvoiteet vaihtelee, mutta kyllä nekin hinnakkaammalle puolelle menee. Edullisimmista en ole saanut mitään tunnetta. 

Dream Skin Diorilta

 on tähän astisen elämäni paras kasvotuote. Nimikin jo kertoo kaiken. Sen voi käyttää voiteen päällä. Itse sekaihoisena käytän sen yksin. Supistaa huokosia, tasoittaa ihon väriä ja pintaa, saa ihon näyttämään paljon paremmalta. TOIMII!!!

Värikosmetiikan puolella panostan, meikkivoiteeseen/-puuteriin ja silmämeikinpohjustukseen eniten. Meikkipohjassa värikosmetiikan puolelle minusta on suurin ero, jos vertaa edullisempia ja arvokkaampia. Jos on hyvä pohjustus melkein mikä tahansa luomiväri pysyy hyvin. Värikosmetiikkaa on niin kiva kokeilla, eri juttuja ja värejä, niin en niihin halua paljon rahaa laittaa, voi kokeilla enemmän. Vaikka onhan luomivärienkin levittyvyydessä eroja. 

Vartalolle käytän edullisempaa. Onhan niissäkin eroja. Tunne ja levittyvyys kalliimmassa tuotteessa on kyllä ero verrattain joihinkin edullisiin. Sitä en tiedä kuinka paljon on psykilogista vaikutusta. Vartalotuotteita menee enemmän, niin edullisempi vaihtoehto sopii erittäin hyvin. 

Tuoksulla tuotteissa on minulle suuri merkitys. Vähän tuoksua on hyvä, mutta ei liikaa. Ennemmin sitten vaikka ei ollenkaan.

Piti vain ihan pienesti kirjotella, ei näin perusteellisesti. Aiheena ollessa kosmetiikka saattaa vähän lähteä homma lapasesta. Olen varsinainen sekakäyttäjä, koska halu kokeilla on suuri, kun kyse on kosmetiikasta.