Ruokanirsoilija täällä hei!
Kypsentämättömiä kaloja ja lihoja kohtaa mulla on jonkin asteinen kammo. Pelkään, että niistä voi saada jonkun taudin tai jotain. Kiitos äitini.
Olen alkanut päästä tästä jo ohi. Olen huomannut, että niitä voi syödä. Pihvi mediumina, kiitos. Se ei ole raaka, tiedän.
Muutaman kerran olen tehnyt sushia. Viimesimmällä kerralla ajattelin, että nyt laitetaa kalaa.
Siis mitä ihmettä mä teen. Ostanko mä pikkupalan lohta ja leikkaan sen ja laitan merilevän ja riisin väliin. Siis hä?!? Enkö muka muuta tee sille?!?
Ajatus oli tosi outo, mutta niin mä tein ja söin.
Hyviä niistä tuli.
Ruuanlaitto on kivaa. Siinä voi uppoutua vaan siihen hommaan. Ei tarvii miettiä muuta. Nojoo, perunoiden keitto ei oo kauheen terapeuttista. Ei edes se peseminen. Multaisista perunoista kuravesi lentää ja taas tajuaa, ettei laittanut essua vaatteiden suojaksi. Miksi ihmessään sen essun muistaa vasta siinä vaiheessa, kun on jo kädet työntänyt taikinaan.
Ja hienolla aasin sillalla päästään taikinajuttuihin. Oonpas mä nokkela. Oon inhonnut ilmausta aasin silta jo pitkään ja nyt itse sitä käytän.
Mutta se taikina. Taikinan vääntäminen on terapeuttista, mutta myös ärsyttävää. Taikina kynsien alla, ei kiva. Ja kuinka paljon sieltä kynsien alta menee jotain bakteereja taikinaan, onneksi ne paistuu uunissa.
Joskus vuosia sitten olen vääntänyt jotain sämpylöitä raivopäissäni jotain tyyppiä kohtaan ja lopputulos oli aika kova. Väänsin niitä palluroita liikaa jauhojen kanssa ja niistä tuli aikas kovia. Mutta se vähän auttoi, kun mietti, että liiskaa jonkun, kuka on ollut vähän inhottava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti