Sohvaperuna jumppaa

Suhteeni liikuntaa ei ole läheinen. Tykkäisin kyllä liikkua, mutta... Nii-i juurikin se mutta. Olen hyvä keksimään selityksiä miksi en liiku. Olen monta kertaa aloittanut lenkkeilyn tai kahvakuulan heiluttelun. Ja olen tainnut ennenkin tästä täällä avautua. Nyt olen saanut itseäni niskasta kiinni. Jee, hyvä minä! Aamuisin on hyvin aikaa, kun ei ole aamuvuoroja. Olen saanut vinkkejä, että tyhjällä vatsalla ja heti herättyä vois alkaa liikkua. Juu ei kiitos, ei onnistu. Minun on herättävä ensin.

En tarkkaan muista koska aloin "jumppaamaan" tällä kertaa, en laittanut kalenteriin. Aiemmin olen aina merkinnyt lenkit ja muut ylös. Nyt ajattelin, että ihan sama, tarvitsen liikuntaa ja rasvat liikkeelle. Nyt vähän harmmittaa, että en laittanut mitään merkkiä. Olen nimittäin huomannut jo pieniä muutoksia ja ne on parasta motivaation lisääjää. Nyt olen jaksanut haastaa itseäni enemmän, kun olen huomannut, että jaksan enemmän.

Mun on pakko katsoa jotain tv-ohjelmaa samalla, muuten ei tulis mitään. En jaksaisi kyllä varttia pidempään pelkän musiikin tahdissa. Hyvä aika katsoa sellaisia ohjelmia netistä, mistä rakkaani ei tykkää.

Vaikka kukaan muu ei olekaan huomannut muutoksia, niin ainakin itselle on tullut parempi fiilis. Omalla tekemisellään olen saanut jotain aikaiseksi, se on parasta. Nyt on tapahtunut sellaisia muutoksia, mitä olen kaivannut. Ja sekös saa mut jatkamaan. Tää on ihan mahtavaa.

Vähän on aina pakko saada syödä jotain ja lukee päivän otsikot ja sitten alkaa hikoilemaan.

Kevät parasta aikaa?!

Talvihorros selätetty. Tänä aamuna oli aika viilee, mutta ei se haitannut, kun aurinko paistoi. Itselleni outoon aikaan olin tänään kotikaupunkini keskustassa. Oli jotenkin rauhallinen ja hiljainen tunnelma. Liikenne oli vielä rauhallista ja jalankulkijoita vähän. Keskityin tarkkailemaan ympäristöäni. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire. Miksi ei voi aina olla sama fiilis?! Ja olen kyllä vähän kateellinen niille, jotka lähtee ulos vaan vähän katselemaan ja kävelemään rauhassa ympäriinsä. Itse en ole sellaista oppinut. Aina on jokin määränpää. Lenkillä ollessa yrittää pitää vauhdin yllä, niin ei paljon ympärille tule katseltua.

Viime viikolla katselin pikkupihaplänttiämme, että jokos jostain näkyisi jotain uutta vihreää. Kyllähän siellä oli. Yksi kevään parhaista jutuista on ehdottomasti se, kun näkee ensimmäiset kukat. Keväällä luonnon mukana tuntuu myös ihmiset heräävän. Onhan tässä jo taas puoli vuotta odotettukin aurinkoa ja valoisaa aikaa. Tuommoisten kukkien lisäksi maasta puskee hyvää vauhtia narsissit ylös. En oikeen ole osannut päättää vieläkään tykkäänkö niistä vai en. Narsisissit vaan kuuluu kevääseen.

Tänään on myös se päivä, kun kengät eteisessä vaihtuu kevyempiin. Se on kyllä kumma, kun vuodenaikojen vaihtuessa, eteinen on aivan turvoksissa. Menossa olevaan säähän sopivat popot ja edellisen kauden. Koskakahan sitä oppisi laittamaan siihen hetkeen sopimattomat heti pois. Minun päässäni on ainakin sellanen ajattelutapa, että en vielä laita pois, jos sää vielä muuttuu. Ja sitten sillä mennään muutama viikko ja huomaan, ettei se sää muuttunut siinä ajassa kertaakaan.

Kevättä rinnassa

Tää kevät tuli niin yllärinä. Muutama viikko sitten sain kuulla olevani erittäin optimisti. Kyse oli päivästä 5.4. ja olin sitä mieltä, että silloin pääsen helposti jo pyörällä liikkumaan. Ja niinhän siinä kävi. Eipä ole paljoakaan enää lunta. Mä unohdan aina vuoden aikana, millainen keli on ollut edellisenä kevänää tai jouluna jne. Pitäis varmaan kirjoittaa jonnekin ylös. No joo, kuka niitä vanhoja kalentereita jaksaa alkaa selaamaan, mihin päivään säähavaintoja on kirjoitellut, no en mä ainakaan. Eletään nyt tätä kevättä, eikä viime vuotta.

Keväällä on melkein aina vahdettava kotona vähän huonekalujen paikkaa. Ja se on tehtävä heti, kun se inspiraatio iskee. Rakkaani ei meinannut tätä ymmärtää, miehet, mutta auttoi kuitenkin. Ihan eri fiilis tuli heti ja koti näyttää aivan erilaiselta. Verhot vielä haluan vaihtaa, mutta se jäi, koska ikkunat on pesemättä.

Vaikka onkin samat tavarat mitä pyörittelee samoissa neliöissä, kummasti se vaikuttaa mieleen. Tänään on ihan tunnelma, kuin eilen. Tämmösestä mä tykkään. Pienillä jutuilla saa suuria aikaan. Ja olipahan tekemistä yhdessä. Aina ei voi miellyttää, mun ei kaikki ratkaisut ei miellytä toista ja päinvastoin, mutta se on elämää.

Tästä on taas hyvä jatkaa keväästä nauttimista. Kohta onkin jo Vappu.