Sohvaperuna jumppaa

Suhteeni liikuntaa ei ole läheinen. Tykkäisin kyllä liikkua, mutta... Nii-i juurikin se mutta. Olen hyvä keksimään selityksiä miksi en liiku. Olen monta kertaa aloittanut lenkkeilyn tai kahvakuulan heiluttelun. Ja olen tainnut ennenkin tästä täällä avautua. Nyt olen saanut itseäni niskasta kiinni. Jee, hyvä minä! Aamuisin on hyvin aikaa, kun ei ole aamuvuoroja. Olen saanut vinkkejä, että tyhjällä vatsalla ja heti herättyä vois alkaa liikkua. Juu ei kiitos, ei onnistu. Minun on herättävä ensin.

En tarkkaan muista koska aloin "jumppaamaan" tällä kertaa, en laittanut kalenteriin. Aiemmin olen aina merkinnyt lenkit ja muut ylös. Nyt ajattelin, että ihan sama, tarvitsen liikuntaa ja rasvat liikkeelle. Nyt vähän harmmittaa, että en laittanut mitään merkkiä. Olen nimittäin huomannut jo pieniä muutoksia ja ne on parasta motivaation lisääjää. Nyt olen jaksanut haastaa itseäni enemmän, kun olen huomannut, että jaksan enemmän.

Mun on pakko katsoa jotain tv-ohjelmaa samalla, muuten ei tulis mitään. En jaksaisi kyllä varttia pidempään pelkän musiikin tahdissa. Hyvä aika katsoa sellaisia ohjelmia netistä, mistä rakkaani ei tykkää.

Vaikka kukaan muu ei olekaan huomannut muutoksia, niin ainakin itselle on tullut parempi fiilis. Omalla tekemisellään olen saanut jotain aikaiseksi, se on parasta. Nyt on tapahtunut sellaisia muutoksia, mitä olen kaivannut. Ja sekös saa mut jatkamaan. Tää on ihan mahtavaa.

Vähän on aina pakko saada syödä jotain ja lukee päivän otsikot ja sitten alkaa hikoilemaan.