Talvihorros selätetty. Tänä aamuna oli aika viilee, mutta ei se haitannut, kun aurinko paistoi. Itselleni outoon aikaan olin tänään kotikaupunkini keskustassa. Oli jotenkin rauhallinen ja hiljainen tunnelma. Liikenne oli vielä rauhallista ja jalankulkijoita vähän. Keskityin tarkkailemaan ympäristöäni. Kenelläkään ei tuntunut olevan kiire. Miksi ei voi aina olla sama fiilis?! Ja olen kyllä vähän kateellinen niille, jotka lähtee ulos vaan vähän katselemaan ja kävelemään rauhassa ympäriinsä. Itse en ole sellaista oppinut. Aina on jokin määränpää. Lenkillä ollessa yrittää pitää vauhdin yllä, niin ei paljon ympärille tule katseltua.
Viime viikolla katselin pikkupihaplänttiämme, että jokos jostain näkyisi jotain uutta vihreää. Kyllähän siellä oli. Yksi kevään parhaista jutuista on ehdottomasti se, kun näkee ensimmäiset kukat. Keväällä luonnon mukana tuntuu myös ihmiset heräävän. Onhan tässä jo taas puoli vuotta odotettukin aurinkoa ja valoisaa aikaa. Tuommoisten kukkien lisäksi maasta puskee hyvää vauhtia narsissit ylös. En oikeen ole osannut päättää vieläkään tykkäänkö niistä vai en. Narsisissit vaan kuuluu kevääseen.
Tänään on myös se päivä, kun kengät eteisessä vaihtuu kevyempiin. Se on kyllä kumma, kun vuodenaikojen vaihtuessa, eteinen on aivan turvoksissa. Menossa olevaan säähän sopivat popot ja edellisen kauden. Koskakahan sitä oppisi laittamaan siihen hetkeen sopimattomat heti pois. Minun päässäni on ainakin sellanen ajattelutapa, että en vielä laita pois, jos sää vielä muuttuu. Ja sitten sillä mennään muutama viikko ja huomaan, ettei se sää muuttunut siinä ajassa kertaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti