Ystävyys

Ystävä, kaveri, tuttu...

Kuka nämä määrittelee ja miten?

Enemmin yksi ystävä, kuin monta kaveria...

Välillä tulee mietittyä mitä ystävyys on ja ajatteleeko ne ihmiset samanlai, ketä pidän ystävinäni.

Ystävyys on minulle todella suuri asia. Onneksi on pari sellaista ihmistä keneen voin täysin luottaa. Ystävälle ei erikseen tarvitse sanoa, ettei saa kertoa eteenpäin, ystävä tietää sen sanomattakin koska puhutaan luottamuksellisista asioista. 

Ystävälle voi sanoa suoraan mitä ajattelee. Voi kertoa asioita, vaikka toinen ei kysyisikään. Jos jotain sanomista ei ymmärrä voi kysyä selvennystä. 

Saa soittaa koska vaan. 

Voi kertoa parisuhdeongelmista ilman, että ystävä menee niitä miehelle kertomaan.

Oikeille ystäville saa valittaa, itkeä, nauraa, Voi olla oma itsensä.

Päiväkahvit

Olin ihan unohtanut kuinka kiva on lukea lehteä. Jotain muutakin, kuin ilmaisjakeluna tulevaa paikallislehteä tai mainoksia. Ihan oikeaa naistenlehteä. Kassajonossa heräteostoksena nappasin lehtitelineestä Olivian. Ja kyllä kannatti. 

Kahvikupposen kanssa terassilla viltin sisällä varpaat jäässä selasin lehden läpi. Katselin kuvat ja luin yhden jutun. Yleensä selaan lehden ja sitten luen tarkemmin. Juttu somesta pakotti lukemaan sen heti.

Some...

Monesti olen miettinyt, miksi ei voi enää vaan mennä ja soittaa kaverin ovikelloa ja kysyä voiko tulla kahville. Jollain tasolla ihmiset erakoituu, kun ei enää nähdä toisia. Pitää sopia monta kuukautta tai viikkoa etukäteen koska nähdään ja sitten kun aika koittaa täytyykin perua.

Tai entäs sitten soittaminen "Missä oot?" "Onko huono hetki?" Mitä väliä sillä on missä on? Harva vastaa puhelimeen, jos ei kerkee puhua just sillä hetkellä. Viestejä lähetellään senkin edestä. Onneks niistä ei tarvitse enää erikseen maksaa eikä ole rajaa kuinka monta merkkiä saa olla viestissä.

Sushi

Kun vaan uskaltaa, niin oppii. Tänään tein toisen kerran ite sushia. Aattelin, että viikonlopun mässäilyn jälkeen kevyempi ruoka on paikallaan. 

Olen vasta hilajttain tutustunut kyseiseen ruokaan vähän enemmän. Maistellut aina joskus. 

Ei se vaikeaa ole. Tänään tuli ihan vaan kasvisversioita. Nälkä melkein jo lähti leikatessa, kun piti heti syödä päät tai sitten nälkä kasvoi syödessä. Kalojen testaus on vielä jäänyt. Jotenkin tuntuu vieraalta käydä ostamassa pala lohta leikata ja pyöräyttää merilevän väliin sellaisenaan. Kyllä sekin päivä vielä varmaan tulee.

Vapaa viikonloppu!

Oli niin kivaa viikonloppuna.

Vapaa viikonloppu, letkee meno ja hauskaa seuraa.

Perjantaina töistä lähtiessä ois voinut vaikka luulla, että kesäloma ois alkanut. Aurinko paistoi ja kauppaostokset oli vain vähän kylmää juomaa ja jätskiä.

Mikäs sen mukavampaa, kun istua terasilla ja todeta, että kyllä toi on pääskynen, joka tuolla lentelee. Ihana oli huomata, että aidan vieressä olevat puut kukkii edelleen. En ole ottanut selvää mikä tuo kauniisti kukkiva puu mahtaa olla. Nyt on mennyt jo viikko, eikä kukat ole karissut alas. Ja tää on paljon pidempi aika, kuin parina edellisenä keväänä. Sekin sopii mulle vallan mainiosti.

Kuvittelen tietenkin olevani loistava puutarhuri, todellisuus on jotain ihan muuta. Ensimmäiset siemenet menee yleensä hukkaan, kun ei ne sitten kasvakaan, mutta ei se mitään. Basilikat on ollu viikon ja yksi pieni vihreä siellä pilkottaa. Muut yrtit kylvin maahan ja toivottavasti linnut ei löytänyt siemeniä. Parasta on tietty se, että saa omasta maasta salaatit kesällä. Luomua, sehän on niin muodikastakin.

Päivät on jo melkein ympäriinsä valoisia. Kivaa huomata, kuinka nopeesti alkaa valostumaan, kun istuu yöllä ulkona syömässä hampurilaista. Se on niitä kesän kivoja hetkiä, baarista lähtiessä saa syödä grillimätöt lämpösenä. Ei kylmässä taksijonossa tärisemistä. 

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko!

Hiljaa hyvä tulee...

Ajatukset katkee, just kun saa hyvän idean, ni sit ei enää kohta muista mitä oli mielessä. Kuvia lisäilen, kun jotain kivaa kuvattavaa tulee vastaan. Ja saan kuvat koneelle asti. Vaikka saishan ne suoraan kännykästäkin tänne, mutta kameralle tulee parempia.

Tänään töistä tullessa huomasin, että lehdet puissa ja pensaissa oli selvästi kasvanut päivän aikana. On jo tosi vihreää.  

Kesävarpaisiin on varma lakkavalinta löytynyt. Isadoran geelilakka on pysynyt jo melkein kolme viikkoa varpaankynsissä, vaikka on kengät ja sukat vielä jalassa. Yleensä kuluu tosi nopeesti. Tästä tykkään! Täytyy käydä ostamassa muitakin värejä.

Ihan mahtavaa, pääsen pitkästä siis tosi pitkästä aikaa kampaajalle. Vihdoin raaskin värjäyttääkin. Mielestäni olen ansainnut tämän hemmottelun. Sitä odotellessa.

Kesää odotellessa

Eiliset ruohonleikkurin äänet.

Tänään shortseissa ja t-paidoissa kulkevat ihmiset.

Jätskikiska oli auki.

Ovi auki ja mittari näyttää saman verran sisällä ja ulkona.

Grillattuja nakkeja iltapalaksi.

Ihan eri fiilis, kun alkaa olla paras aika vuodesta, ainakin mun mielestä. Nukkumaankaan ei tee mieli mennä illalla, kun on niin valoisaa.

Väriä purkista

En ole koskaan ollut itseruskettavien suurkuluttaja. Yhden purkin olen loppuun käyttänyt muut purkit jäänyt muutamaan kokeilukertaan. Olen pelännyt seepraraitaa ja kulahtanutta laikukasta rusketusta. 

Eräällä etelänreissulla en meinannut kehdata makaa rannalla mahallaan, koska jalkapohjani olivat ihan pilkukkaat. Lähtöä edeltävänä iltana laitoin kylppärin laattalattialla seisten spraypullosta itseruskettavaa. Tietysti sitä nestemäistä "kauniin päivettyneen ihon antavaa"ainetta oli lattialla. En saanut vain laikukkaita jalkapohjia, vaan sain varoa myös etten halkaise kalloani. No se siitä, oli sääret vähän saanut väriä. Sen viikon aikana Suomessa oli kuumempi, kuin lomakohteessa ja tietty kotosuomessa olleet olivat ruskeampia. Vähän ärsytti.

Nyt olen kokeillut pari kertaa Biothermin uuttaa itseruskettajaa. Tuote on seerumi pohjainen. Riittää meikäläisen sekaiholle pelkästään vallan loistavasti. Tuote kosteuttaa tehokkaasti ja valoaheijastavien pienten "hippusten" ansiosta iho on heti levityksen jälkeen heleä ja raikkaan, terveen näköinen. Tuoksukaan ei ole paha. Itseruskettavan ominaistuoksu tulee vasta tuntien päästä ja on erittäin mieto, ei häiritse ainakaan mua.

Aamulla laitoin ekan kerran ja illalla huomasin terveen näköisen dekolteen, eli vähän sävyä. Illalla laitoin uudellee. Tällainen vähitellen väriä antava sopii ainakin mulle eritäin hyvin ja niille muille jotka haluavat vain vähän sävyä. Väristä saa tummemman, kun laittaa useana päivänä peräkkäin aamuin illoin. Ylläpitää sitten väriä laittamalla välillä uudestaan. Eikä pidä unohtaa kuoria ihoa ettei tule sitä ainakin minun pelkäämää tunkkaista epätasaista likaisen näköistä lookia.

Tuote koko nimeltään: Aqua-Serum Autobronzant itseruskettava seerumi

Päivä numero kaksi

Eilen en meinannut saada unta, kun mietin mitä kirjoittaisin seuraavaksi ja onko tää hyvä idea. Kertoisinko koko hommasta kellekään vai oisko tää vaan oma juttu, miten saan positiivisuutta nostettua itsessäni. Ainakin toistaiseksi on ollut suuri vaikutus. Alkuhuumaa???

Olen tänään jo ainakin miellyttänyt naapurin rouvia (rikkaruohopoliiseja). Nyhdin voikukkia hampaat irvessä paljain käsin ylös etupihan puolelta. Verikin siinä vähän lensi sormesta. Rivarissa on ollut käytäntö, että omasta kohdasta pidetään huoli, vaikka ei varsinaista omaa etupihaa ole. Sepelin seassa kasvaa kaikkien rakastamia voikukkia. Kukkahan on oikeasti ihan kaunis, miksi ne pitää aina repiä ja tappaa. Ja sitä paitsi puput tykkää niistä lehdistä. Olen nähnyt muutaman kerran meidänkin pihalla pitkäkorvan loikkimassa.

Rivariasumisen ihanuutena on se, ettei talvella törmää naapureihin. Ja kesällä on oma pikkupiha. Siinä saa rauhassa ottaa aurinkoa, suojassa ohikelkevilta katseilta. Oma pieni kasvimaa. Tänä vuonna ajattelin laittaa jälleen salaatit kasvamaan. Nyt osaan jo ajoissa harventaa penkkiä. Mikään viherpeukalo en ole, mutta on kiva jotain yrittää kasvattaa.

Päivän positiiviset:

Aamulla kasvojen iho näytti hyvältä. Kiitos elisen pikahoidon, Lushin Dark Angel kuorinta ja Cliniquen moisture surge kasvonaamio. Iho oli pehmeä ja tasainen. Naamio imeytyy hyvin ihoon, illalla vaan pyyhin vanulapulla ylimääräiset pois.

Tein hyviä lihapullia

Istutin Orvokkeja ruukkuihin, ne pienet on mun lemppareita

Dark Angel on pieni, koska se on tilauksen mukana tullut näyte.

Kauniita unia

Tästä se alkaa uusi positiivinen asenne

Olen yrittänyt olla positiivinen ja unohtaa valittamisen. Kuvitellutkin ”en mä valita niin paljon, kuin muut" mutta oon tainnut olla väärässä. Monta vuotta olen ollut erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä ja välillä ihmetellyt, eikö mitään muuta tekemistä ole kuin valittaa.

Ystävän ehdotuksesta aloitin tämän kirjoittelun. Katsotaan kuinka kauan tämä jatkuu. Fiiliksen mukaan mennään. Blogin ulkonäköä muokkaan, kun kärsivällisyyttä teknisiin juttuihin riittää.

Tavoitteena on löytää positiivisia asioita elämästa ja niitä pohdiskella.

 Aina ei huvittaisi nousta peiton alta uuteen päivään. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää, ei me täällä muuten oltaisi. Itsestä kaikki on lähdettävä, ei kukaan voi toisen asennetta muuttaa.

Tämän päivän positiiviset:

Aamukahvit rauhassa

En nukahtanut kesken leffan (useasti käy niin)

Ei satanut vettä ja aurinko vähän pilkotti

Pitenevät päivät

Huomisia positiivisuuksia odotellessa, hyvää yötä.