maanantai 18. toukokuuta 2015

Päivä numero kaksi

Eilen en meinannut saada unta, kun mietin mitä kirjoittaisin seuraavaksi ja onko tää hyvä idea. Kertoisinko koko hommasta kellekään vai oisko tää vaan oma juttu, miten saan positiivisuutta nostettua itsessäni. Ainakin toistaiseksi on ollut suuri vaikutus. Alkuhuumaa???

Olen tänään jo ainakin miellyttänyt naapurin rouvia (rikkaruohopoliiseja). Nyhdin voikukkia hampaat irvessä paljain käsin ylös etupihan puolelta. Verikin siinä vähän lensi sormesta. Rivarissa on ollut käytäntö, että omasta kohdasta pidetään huoli, vaikka ei varsinaista omaa etupihaa ole. Sepelin seassa kasvaa kaikkien rakastamia voikukkia. Kukkahan on oikeasti ihan kaunis, miksi ne pitää aina repiä ja tappaa. Ja sitä paitsi puput tykkää niistä lehdistä. Olen nähnyt muutaman kerran meidänkin pihalla pitkäkorvan loikkimassa.

Rivariasumisen ihanuutena on se, ettei talvella törmää naapureihin. Ja kesällä on oma pikkupiha. Siinä saa rauhassa ottaa aurinkoa, suojassa ohikelkevilta katseilta. Oma pieni kasvimaa. Tänä vuonna ajattelin laittaa jälleen salaatit kasvamaan. Nyt osaan jo ajoissa harventaa penkkiä. Mikään viherpeukalo en ole, mutta on kiva jotain yrittää kasvattaa.

Päivän positiiviset:
Aamulla kasvojen iho näytti hyvältä. Kiitos elisen pikahoidon, Lushin Dark Angel kuorinta ja Cliniquen moisture surge kasvonaamio. Iho oli pehmeä ja tasainen. Naamio imeytyy hyvin ihoon, illalla vaan pyyhin vanulapulla ylimääräiset pois.
Tein hyviä lihapullia
Istutin Orvokkeja ruukkuihin, ne pienet on mun lemppareita



Dark Angel on pieni, koska se on tilauksen mukana tullut näyte.



Kauniita unia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti