maanantai 29. helmikuuta 2016

Viikonloppuna on lupa herkutella, vai onko sittenkään


Mä oon mestari keksimään tekosyitä, miksi ei tarvitse lähteä lenkille tai miksi voi syödä herkkuja. Tykkään kyllä käydä lenkilläkin, mutta se lähteminen ei vaan ole aina niin helppoa. Mä haluisin kans päästä siihen, et urheilu on niin siistii, et sitä ilman ei vaan voi elää. Se kuulostaa niin hienolle. Se ei vaan tunnu niin helpolle aloittaa, kun ei ole ikinä ollut mikään urheilija, joo tekosyy, tiedän. Mun urheilu kokemukset ei ole mitään kauheen hyviä. Viimeisten muutaman vuoden aikana olen ihan tosissaan yrittänyt ja se on ollut kivaa ja on tullut se fiilis, et täytyy mennä lenkille. Pääsin jopa hölkkäämisen makuun, mutta mun polvi ei tykännyt. Sen jälkeen kävely tuntui niin tylsälle ja hitaalle. 

Hirveetä valitusta ja tänne piti kirjoitella vaan hyvän mielen juttuja. Mutta katsokaa tota kuvaa. Siinä on eilinen jälkkäri. Rakkaani hieman hämmästyi, kun pyysin kaupasta vaniljajätskiä, kinuskikastiketta ja suolapähkinöitä. Kinuski ja suola on vaan tosi hyvä yhdistelmä. Rakkaani teki samanmoisen annoksen epäilystään huolimatta. Sehän oli vähän kuin Snickers-jätskiä ilman suklaakuorrutusta.

Tänään oli se maanantai, kun dietti taas alkaa. Aikani istuttuani sohvalla selaillen nettiä sain kipinän. Törmäsin blogiin, missä kerrotaan 12 viikon projektista. Tekosyyt liikkumattomuuten ja muuhun oli hyvin samanlaisi, kuin mullakin. Ajattelin eka, että "älä selitä". Ei mennyt kauan, kun itse kaivoin kahvakuulan pölyttymästä nojatuolin takaa. Siellä se on ollut piilossa, pois jaloista pyörimästä, ettei vaan vahingossakaan tee sillä mitään.

Pieni treeni ja hiki oli pinnassa. Olen saanut kuulalla tuloksia aikaan. Pari viikkoa melkein joka päivän kuulan heiluttelua ja reisiläskit alkoi sulaa Mitä sitten tapahtui? Rakkaani jäi lomalle. En voinut hänen nähden treenata. Ai miksi en? Pelkäsin kommentteja "sä teet ton väärin, vielä jaksaa..." 
Motivaattorina on oma keho ja tuleva kesä. Ei voi näillä selluilla mennä yleiselle rannalle.

Jälkkärisuunnitelmissa oli samanlainen annos, kun eilen, mutta EI, en syö.

Tämä aurinkoinen päivä on se päivä, kun aloitin (jälleen) uuden terveemmän elämän. 

maanantai 22. helmikuuta 2016

"Onnellinen nyt"

Blogin ajatuksena on hyvät jutut. Välillä tuntuu, ettei niitä ole tai mistä viittis kirjotella. Uskallan väittää, että jokaisella on jokaisessa päivässä jotain hyvää. Tiedän hyvin miltä tuntuu, kun mikään ei tunnu kivalta, mutta silti jotain hyvää aina on.

Olen aina ollut jollain tasolla kiinnostunut hengellisyydestä tai yliluonnollisuudesta. En ole keksinyt tai löytänyt omaa juttuani. Olen lukenut yhtä mindfulness kirjaa, "Onnellinen nyt". Siinä oli mielestäni hyvin kirjoitettu onnellisuuden lisäämisestä. Pitäisi huomata asiat, mistä tulee onnelliseksi ja pysähtyä hetkeksi miettimään. Mikä asia kenelle tuo hyvän fiiliksen. Asiakaspalvelutyössä itselle ainakin tulee hyvä mieli siitä, jos kuulee "kiitos, hyvästä palvelusta". Tai jos joku avaa oven. Niitä hetkiä, kun jää miettimään hetkeksi tulee vielä parempi fiilis. Kyseisessä kirjassa näin sanottiin. Ainakin minä uskon sen toimivan, Ja täytyy myöntää, olen miettinyt enemmän, mistä asioista tykkään ja mikä tuntuu hyvältä.

Viime viikolla kaurakeksit ja raakasuklaa sai hyvän vastaanoton. Paras palaute oli ehdottomasti työkaverin ilme, hänen laittaessa suklaan suuhun. Ilme kertoi, että hyvää oli ja sekös minusta tuntui hyvältä.

Tällä hetkellä saa lukea päivittäin ikäviä uutisia, ihmiset valittaa ja monella on huono olo. Oman ajatusmaailman muuttamisella voi saada ihmeitä aikaan. No joo, sillä ei saa maailman rauhaa, mutta ainakin itselle paremman fiiliksen. Nostakaa hyvät jutut korkealle. Jaksetaan iloisilla ajatuksilla eteenpäin. Mustina hetkinä yritetään kaivaa esiin ne asiat mieleen, mistä saa olla kiitollinen ja mistä onni tulee. Helppoa se ei aina ole. Minä olen tänään onnellinen siitä, että pesukone toimii ja olen saanut pyykkivuoren matalemmaksi.

Eikös olekin onnellisen näköinen kaveri?!

torstai 18. helmikuuta 2016

Erilaiset kaurakeksit

Samalla helpolla reseptillä olen aina tehnyt kaurakeksit. Muutaman viikon olen miettinyt voisko voin korvata raakakaakaovoilla. En löytänyt mitään apua netistä?! Ajattelin ihan vaan kokeilla mitä tapahtuu jos sen laittaa uuniin. Olen näistä raakajutuista ihan pihalla. Ens kerralla ehkä jo uskallan vaihtaa sokerin hunajaan.
Hirveen vaikee oli arvioida kuinka paljon niitä voi kökköjä pitää sulattaa, kun ohjeessa on 50g voita. 

Taikina oli paksumpaa, eikä keksit levinnyt pellille samallalailla, kuin tavallisen voin kanssa. Keksit jäi paksummiksi. Se hämmensi eniten miten makeus hävisi. Onko se vaan se sokerin ja voin liitto, mikä saa toisen maun enemmän esiin. Mutta nää onnistu. Pieni kaakaon häivähdys maussa ja paksumpi keksi perinteiseen reseptiin verrattuna, eikä tosiaan niin makea. 

Vien osan näistä synttäreideni kunniaksi töihin.Saan kuulla muidenkin mielipiteen. 


2 dl kaurahiutaleita
1 dl sokeria
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 kanamuna
50 g voita (raakakaakaovoi)

perjantai 12. helmikuuta 2016

Kevät....

Tällä viikolla yhtenä aamuna menin vielä hetkeksi lämpimään peiton alle herätyksen jälkeen. Kuului jotain kummia tuttuja ääniä. Piti oikein miettiä, että mikä toi on. Se oli joku pikkulintu, joka lauleli. Oli huomattavasti helpompi nousta ylös. Kevät on tulossa jeee!! No joo, tänään tulikin taas lunta, mutta ei se mitään, ei oo niin pimeetä.

Samaisena linnunlaulupäivänä piti syödä vielä jätskiä iltapalaksi, ihan vaan kevään kunniaksi. Ei hätää, söin mä vähän muutakin. 


Tulevan ystävänpäivän kunniaksi askartelin vähän söpöjä kynsiä. Enkä tietenkään odottanut, että ois ollut tarpeeksi kuiva, niin pientä pallojen epämuodostumista havaitavissa. Ei takerruta pikkuseikkoihin. Söpöt tuli.





Ja nyt mietin julkaisenko vaiko enkö. Haluanko julki tämmöistä liibalaabaa huonoilla kuvilla :) 
Joo antaa mennä vaan, onko sillä niin väliä :)

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Viikko prinsessana

Loma oli erittäin onnistunut. Kauneushoitolassa käynti aloitti prinsessana olon. Oli niin luksusta, kun jalkoja hoidettiin ja hierottiin samalla, kun kasvoja. Tunsin itseni todellakin prinsessaksi. En muistanutkaan kuinka kevyt on kävellä jalkohoidon jälkeen. Vaikka jalkojen kanssa ei ongelmaa olekaan, on se silti ihanaa. En keksi mitään muuta, kuin "ihanaa". Vaikka aikaa tästä tapahtumasta on jo pari viikkoa, muistan silti aivan selvästi, mikä oli fiilis vetää kengät jalkaan ja kävellä pumpulin päällä kotiin. Kasvotkin tuntui ihan uusilta. Pakkasen kuivattamat läikät oli poissa ja iho ihanan pehmeä.

Prinsessana olo jatkui Helsingin reissulla. Kävin Fazerilla herkuttelemassa. Vähän meinasi alkaa naurattaa, kun oli lounasaika ja viereisissä pöydissä syötiin salaattia. Nekin oli kyllä tosi herkullisen näköisiä. Itse kuitenkin söin juustokakkua, ihan niinkuin olin haaveillut. Pienempikin pala olisi riittänyt, kyllä mullekin, vaikka olen herkuttelijaluonne. Kakku suorastaan suli suuhun.



Se mikä oli varsinainen Prinsessa-hetki, pinkki kylpy. Sain kylpyammeellisen huoneen. Lushissa olen aina katsellut ihanan näköisiä ja oloisia kylpytuotteita. Väri tietenkin ratkaisi, pinkki kylpypommi. Väri muuttui pinkiksi ja ammeen pohjalla oli pieniä sydämiä. Onneksi mulle ei käynyt samanlai, kun jollekin muulle Lushin kylpytuotteen käyttäjälle, iho värjääntyi pinkiksi. Tämän jutun luin netistä. Taisi olla vähän tuotteen väärinkäyttöäkin. Vielä kun olisi vaahtoa ollut, niin kylpy olisi ollut aivan täydellinen.


Jalkani näyttää jättiläisen jaloilta :) Mutta noi hanat oli ihanat.



Jos mulla olis kotona kylpyamme ja mieheni romanttinen, varmasti ostaisin näitä pommeja lisää. Ja kynttilän valossa oltais yhdessä kylvyssä. Joo ei tule tapahtumaan. Mutta tää on aivan loistava Ystävänpäiväksi ja varmasti käy kaupaksi kyseiset tuotteet.