Sähkötön sadepäivä

Vaikka olisi valot pois, eikä mikään ääntä pitävä sähkölaite päällä, naksahdus ja piippaus.... Sähköt poikki...taas... Muutenkin oli pimeetä. Joo tiiän, piti kirjotella vaan positiivisia juttuja. Mutta tämänkin voi kääntää positiiviseksi vaikka kaikki tekeminen nykyään tuntuu tarvitsevan sähköä.

Eilen huomasin, että mulla on huomaamattani tapa ostaa jokin naistenlehti, jos joudun pakkolepoon. Niin tein myös tälläkin kertaa. Ja kattokaas tytöt tai kuka täällä käykään, seuraavaa kuvaa. Eikös näytäkin aikas kivalle ajanvietolle. Ja suklaalevyn koko, tajusin vasta avattuani, että se olikin tommonen pienempi, ehkä kuitenkin hyvä niin. Ihmettelen kuitenkin suuresti miten minulle on voinut käydä moka suklaata ostaessa. Kun nettisurffailu ei enää maistu siirryn lehteen. Ja ilman sähköä, ei nettiä. Mikäs tässä sitten oli kuluttaa sohvaa ja katsella kauniita kuvia.

Tosta suklaasta on tullut ehdottomasti uusi suosikki. Fazerin sinistä tosin ei voita mikään. "Cloetta sirotteli tähän ihanaan suklaaseen jätskivoffelin murusia ja suolaista krokanttia. Kun käytät hiukan mielikuvitustasi tämä sprinkle on kuin makea pusu biitsillä." Ton ihanan pikku tekstin jälkeen maku vaan paranee.

Siitä on jo tosi pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoittanut. En onneksi ole itselle tai kelleen muullekaan luvannut kuin usein tai harvoin höpisen tänne jotain. Edelliseen postaukseen viitaten, tämä sohvaperuna on jaksanut jatkaa jumppaamista, ja siitä olen ylpeä.