Melkein vuosi meni, että sain torkkupeiton valmiiksi, mutta tuli siitä hyvä. Viime talvena aloitin tekemällä ns. isoäidin neliöitä. Niitä virkkasin muiden käsitöiden ohella. Meinasi välillä iskeä epätoivo, ettei ne laput riitä ikinä. Mittana käytin Ikean torkkupeittoa. Vihdoin joskus keväällä olin saanut tarvittavan määrän kasaan. En arvannut kuinka paljon lankaa menee. Olen kyllä huomannut, että virkkaus vie enemmän lankaa, kuin neulominen. En ostanut peittoa varten yhtään kerää. Sain siskoltani useamman kerän, niistä tein myös muutamat sukat hänen perheelleen. Vähän käytetyt pipo ja kaulaliina sai myös uuden elämän. Lankoja oli vähän eripaksuisia, kerrosten määrää muuttamalla sain ruuduista saman kokoisia.
Lappujen sommittelu olikin yllättävän haastavaa. Ensimmäinen suunnitelma ei toiminut. Lopulta, kun järjestys oli hyvä, jouduin jättämään kaiken keskelle olohuonetta ja kulkuväylää. Pakko oli siis saada peitto valmiiksi mahdollisimman pian.
Toinen virkkaustyö olikin sitten paljon pienempi ja nopeampi. Löysin niin hyvät ohjeet kuvien kanssa, että ei voinut epäonnistua. Tein pienet tossut kaverin vauvalle. Ajattelin, jos nämä menee käyttöön alla on kuitenkin sukka, niin uskalsin tehdä tavallisesta villalankasta (7 veljestä), enkä vauva langasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti