Dumle-tiikerikakku

Ainoa kuivakakku mistä tykkään, on ehdottomasti tiikerikakku. Äiti teki sitä aina, kun oli synttärit. Leipomisen kohokohta oli se, kun sai nuolla vispilät ja kaapia taikinakulhon. Se ärsytti, kun mä sain vispilät ja sisko kulhon ja kaapimen. Tietysti mun mielestä siskolle meni silloin enemmän. Muistan ihmetelleeni, miksi taikina on vähän kirpeää, eikä valmiissa kakussa ollut sellaista makua. Ikinä en kuitenkaan sitä kysynyt. Joskus tehtiin siskon kanssa sokerikakkutaikinaa ihan vaan syödäksemme taikinaa. Silloin äiti sanoi, että älkää turhaa leivinjauhetta laittako, turpoo vaan mahassa. Siitähän se kirpeä makukin tuli. Toivottavasti joku muukin on tehnyt taikinaa syödäkseen sen raakana?!

En tiedä mistä sain päähäni tiikerikakun. Eläissäni en ole minkään sortin kuivakakkua tehnyt. Nyt tein. Ja että siitä tuli hyvää. Just sopivan rasvainen, että sormenpäät jäi kiiltäviksi ja makea, että alkoi janottaa. Lapsena jännintä oli, kun äiti leikkasi kakkua, millainen kuvio oli kakkuun tullut. Oisin voinut reseptin kysyä äidiltä, mutta turvauduin kotikokki.nettiin. Se hämmensi, että ohjeissa puhuttiin kaakaojauheesta, eikä siitä tummasta leivontakaakaosta. Tai mitä ikinä onkaan nimeltään. Tavallista kaakaojuomajauhetta joka tapauksessa olisin laittanut ja laitoin. Mun kakusta tuli Dumle-tiikerikakku. Ai mitähän tulis, jos sinne sais toffeeta väliin tai ihan vaan toffeekastiketta päälle. Sitä täytyy kokeilla seuraavalla kerralla. Ajatuksenahan oli, että laitan puolet kakusta pakastimeen. Ei tarvinnut laittaa, kun eka puolet oli huvennut hyvin nopeasti. Mikään terveyskakkuhan tää ei ollut, kun miettii sokerin ja voin määrää. Silloin kun mä teen kakkuja, ei terveellisyydellä niin väliä, salaatit sitten erikseen.