Tähän aikaan päivästä olen yleensä aina lenkillä tai ainakin jo lähdössä. Tänään menikin vähän erilailla. Lenkkikaveri nukahti lattialle sillä aikaa, kun olin vaihtamassa vaatteita. En raaski siirtää pientä tuhisijaa, pukiessa kuitenkin heräisi. Tälle päivälle ei ole mitään sovittu, niin nukkukoon nyt, kun nukahti ilman kiukkuja.
Lenkkeilystä on tullut joka päiväistä hommaa. Ihana huomata miten on askel keventynyt ja ylämäet menee ilman puuskutusta. Ja noi ylämäkien helppoudetkin oon huomannut asta myöhemmin, enkä just siinä mäessä. Painoa vaunuihin kuitenkin tullut koko ajan lisää. Se oliskin kyllä huolestuttavaa, jos muutosta ei ois tapahtunut. Takapakkina takaisin tullut paino on lähtenyt pois. Se on vaan todettava, että ei ne läskit vaan lähde nopeasti. Jospas ne sitten pysyisi paremmin poissa, kun hitaasti lähtee. Vaatteiden lisäksi hyvä motivaattori on fitbit-ranneke. Vaikka just eilen luin Iltalehdestä jutun, et ne ei oo kauheen luotettavia. No ei varmasti oo ja siihen nähden vähän kallis. Antaahan sen kuitenkin jotain osviittaa. Vahingossa huomasin, että rannekkeessa on myös ajanotto. En tosiaan jaksa lukee ohjekirjoja, blaah. Ajanoton hyödynnän lankutuksessa tai melkein lankutuksessa. Teen sen tuon vatsalihasapuvälinehärpäkkeen kanssa.
Ja mulla suklaaholistilla on ollut yksi suklaalevy kaksi viikkoa kaapissa koskemattomana. Välillä sen jo unohdin. Nyt kun on taas ollut ilman herkkuja ei teekään edes mieli. Pari jätskiä oon syönyt, mutta kesän ja auringon kunniaksi. Ja hitsi, se uus vadelma Magnum olikin aikas hyvää.
Tulihan tätä liibalaabaa taas kirjoteltua. Nyt alankin miettimään, mitähän tänään söis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti