Tunteellinen suklaa

Ja taas mä kirjoitan suklaasta. Tänään alkoi yks juttu ärsyttää niin paljon, että ekana mietin "nyt meen kauppaan ja ostan jotain herkkua". Mikä kumma siinä on, aina kun joku alkaa ottaa päähän pitäis saada suklaata?! Kävin taas kauheaa taistelua pään sisällä, etten vaan repsahtaisi. Oon ollut nyt hyvin jo koko viikon ilman herkkuja. Se on mulle iso saavutus.

Menin Prismaan ja mitä siellä oli ekana vastassa, monta lavaa Fazerin sinistä. Eieieieiei en saa sortua. Siis oikeestiko Fazerin sininen tarjouksessa, vitskalla kolme levyä. En ottanut. Olen kovis. Tein kierroksen ja keräsin ruuat koriin. Kassalle suklaiden ohi. Melkein jo haistoin ja maistoin suklaan suussa ja miten se suorastaan sulaa suuhun. En pystynyt enää vastustamaan. Voi ei olen heikko. No mutta, jos Fazerin sininen on joskus tarjouksessa...

Se siitä laihduttamisesta... Sitäkin mietin, et voiko oikeesti olla niin, että mun laihtumiseen vaikuttaa enemmän liikunta, kuin herkut. Tää oli taas tätä mun pohdintaa ja perusteluja sille, et saisin syödä suklaata. Ne ekat palat, voi ei, ne maistu niin hyvälle ja suli suuhun.

Ikuinen rakkauteni