En oo ikinä oikeesti urheillut, enkä oo ikinä oikeesti laihduttanut. Nyt oon yrittänyt vähän molempia. Joka päivä tulee käveltyä vähintään lähikauppaan puolen kilsan päähän. Sellasina päivinä, kun ei oo tarvinnut käydä kaupassa olen lähtenyt lenkille. Aiemmin kerroin, että mm. ylämäet ei tunnu enää niin raskailta.
Eilen illalla vähän ajattelin reisistä, että niille on ehkä jotain tapahtunut. En tietenkään uskonut. Jätin ajatuksen sikseen. Kuitenkin vaan toiveajattelua. Aamulla vedin yhdet kotihousut jalkaan ja ne on reisistä kiristänyt, mutta eipäs kuulkaa kiristä enää. Niin siisti fiilis, että omalla tekemisellä olen saanut jotain aikaan. Tietty heti olin palkitsemassa itseäni. Ja arvatkaa mikä yleensä on ollut palkinto, no suklaa tietty. No suklaat sai nyt jäädä.
Olen päättänyt, että en herkuttele. En laita mitään aikarajaa, koska se ei toimi mulla. Kesäkuussa on parit juhlat, niitä ei luonnollisesti lasketa mukaan. Ja tietty vähän jätskiä. Tää kuulostaa ihan huijaukselta, mutta kaikkea en voi kieltää. Oon kyllä niin tyytyväinen, että tää muutos on lähtenyt itsestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti