Tykkään ruskeasta vain suklaana

Kuten otsikosta voi arvata, ruskea ei ole suosikki värini. Suklaata söisin joka päivä. Taidan olla sokeririipuvainen... olen sokeririippuvainen. Pakko keventää ruokailuja.

Se on kumma juttu, aina kun alan miettiä mitä syön ja alan laihduttaa, paino lähtee nousuun. Pääsin hyvään vauhtiin lenkkeilyssä ja paino vähän tippuikin, mutta sitten tuli tyhmä flunssa. Nyt osaan ymmärtää urheilevia ystäviäni paremmin. Kyllä nimittäin ärsytti ja paljon. Ja jälleen huomasin olevani tunnesyöjä. Suklaata, lakua, jätskiä...

Mikä sinä on niin vaikeeta, että lautanen ole aina tuon näköinen. En kaipaa perunaa tai pastaa, tykkään salaatista. Ja noi lihapullat... Siskoni tuli käymään, kun olin alkamassa syömään. Hänen mielestä lihapullat oli hyviä. Itsekin kyllä tykkäsin. Tällä kertaa laitoin tomaattipyrettä ja valkosipulia. Pakko oli mainita miehelle, että lihapullista tykättiin. Hän ei sanonut mitään. Yleensä aina kritisoi kaikkea ja varsinkin mun ruuista löytyy hänen mielestää aina parantamisen varaa. Tiedän jo, että "ihan ok" tarkoittaa ruuan olleen hyvää. Jos on erityisen hyvää, sen osaa myös sanoa.

Vapuksi sitten tein pätkiskakun. Se on niin super hyvää, ettei mitään järkeä. Vapun jälkeen aamupala lautaselta löytyikin vähän jotain muutakin kun voileipä.

Ehkä mullakin on joku päivä niin paljon itsekuria, että pystyn olla ilman herkkuja. Suklaalla on kumma vaikutus. Naistenpäivänä oli hieman pinna kireällä, kunnes kaivoin kaapista suklaarasian. Söin muutaman konvehdin ja voi hyvää päivää mikä fiilis. En sitä osaa kuvailla, mutta mieliala nousi heti. Aikamoista huumetta.