Kiva lukea juttuja, missä Suomessa vierailleet turistit kehuvat meidän maata. Suomalaisen perusluonteeseen taitaa kuulua se ettei omaa osata arvostaa. Tai ainakaan niitä mitä meille on itsestäänselviä.
Vuosia sitten Helsingin keskustassa ihmettelin, mitä ihmettä turistit kuvaa Nikoneillaan. Ja itsekin aloin katsella ympärilleni. Olin lähtenyt shoppailemaan, enkä ajatellut, että meilläkin voi joku olla turistina ja katsella miltä rakennukset näyttää. Kyllähän Helsingin keskustan vanhat talot ovat todellakin ikuistamisen arvoisia.
Tämän kevään aikana olen omassa kotikaupungissani kulkenut erilaisin silmin, kuin ennen. Työmatkat kuljen fillarilla. Siinä ei paljon kerkee nähdä, kun matka on lyhyt, mutta etsin aina jotain kaunista ja tarkkailen ympäristöä. Teen huomioita omakotitalojen pihoista, miten niistä ihmiset pitää erilailla huolta. Eräskin rouva on ollut istumassa saavi vieressä kitkemässä rikkaruohoja useampana päivänä. Ihanaa, että jotkut nauttii siitä hommasta. Tai ainakin haluan asian niin ajatella. Onhan se kiva katsella sellaista pihaa mistä pidetään huolta.
Kaupunkimme on aika pieni. Ei kestä kauan, kun tämä on fillarilla kierretty. Yritän valita reittini, niin että se on mahdollisimman kaunis. Ennemmin katselen puita, kuin taloja. Voi samalla leikkiä vaikka olevansa turistikierroksella. Omassa kaupungissakin voi katsella ympärille samalla tavalla, kuin lomalle lähtiessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti